HEINÄKUU − MUUTTO KAAPELILLE JA VALTAKUNNALLISEN ERIKOISMUSEON STATUS

Teatterissa asiat eivät aina ole sitä miltä ne katsomosta käsin näyttävät. Vaikka joskus näyttämöllä syödäänkin oikeaa ruokaa, monesti pöydän antimet ovat taitavien tarpeistonsuunnittelijoiden kätten töitä. Heinäkuussa Valokiilaan on kerätty teatteriruokaa, jota voi nyt tutkia lähietäisyydeltä! Klikkaa kuvaa, niin näet ruokatarvikkeet suuremmassa koossa. Alla olevista pikkukuvista klikkaamalla näet lisäksi yksittäisiä esineitä lähempää.

Valokiilassa-palstan rekvisiittahedelmät, -vihannekset ja kanankoipi ovat olleet esillä Teatterimuseossa vuonna 1994 näyttelyssä Miten ihmeellistä − teatteritawaroita eilen ja tänään. Näyttely esitteli taidokasta palturia ja etevää huijauksen taidetta − teatteritarpeistoa. Tarpeistonsuunnittelijan työ on sekoitus käden taitoa, materiaalin ja tekniikoiden hallintaa, kekseliäisyyttä, kokeilumieltä, uteliaisuutta ja kärsivällisyyttä.

[Show as slideshow]

[View with PicLens]

Nämä ruoat on valmistettu 1940-luvulla mm. kankaasta, kreppipaperista tai vahatusta massasta. Esineiden tekijä tai tekijät eivät ole tiedossa, mutta museolle ne on lahjoitettu Helsingin Kaupunginteatterilta. Kankainen kanankoipi tai banaani on vuosikymmenten saatossa menettänyt värinsä ja ”tuoreutensa”. Mutta vahapintaiset omenat ovat edelleen niin aidon näköisiä, että museotyöntekijäkin joutui turvautumaan hajuaistiinsa purkaessaan esineitä varastolaatikoista. (Miten kummassa laatikkoon olisi voinut joutua oikeita, vähän nahistuneita omenia?!)

Miten ihmeellistä -näyttely kesällä 1994 veti väkeä ja pääsi lehtien palstoille. Viimeistään sen näyttelyn myötä edellisenä vuonna Aleksanterinkadulta Kaapelitehtaalle muuttanut museo murtautui lähialueiden asukkaiden tietoisuuteen. Muutto Kaapelitehtaalle merkitsi museon toiminta-ajatuksen ja toimintamuotojen hiomista ja selkeyttämistä. Ensimmäisenä kokonaisena Kaapelitehtaan vuotena museo painotti näyttelytoimintaa. Näyttelyiden ja niihin liittyneen oheisohjelman myötä museo alkoi luoda itsestään kuvaa elävänä museona, elämysten, oivallusten, tiedon ja muistamisen paikkana. Sellaisena, jollainen Teatterimuseo edelleenkin on!

Vuosi 1994 merkitsi museolle myös aseman ja toiminnan vakiintumista. Teatterimuseo nimitettiin valtakunnalliseksi erikoismuseoksi 1.8.1994, mikä virallisti museon aseman oman alueensa museotoimen edistäjänä ja ohjaajana. Valtakunnallista tehtävää toteutettiin jo samana vuonna toteuttamalla Tampereelle Historiallinen teatteripuku -näyttely yhteistuotantona Tampere-talon kanssa. Myös kokoelmapuolella tehtiin strategisia muutoksia. Esinekokoelmat ja arkistokokoelmat jaettiin erillisiksi osastoiksi ja arkistonhoitajan toimi perustettiin.

Suuntaviivoja tämän päivän Teatterimuseolle piirrettiin tuolloin 90-luvun alkupuolella. Tuolloin vasta suunnitelman asteella olleita remontteja ja laajennuksia on sittemmin toteutettu, pitkään haaveillut museopedagogiset näyttelyt sekä pysyvät näyttelyt rakennettu ja ehditty jo kertaalleen uudistaakin. Mutta ei haaveilu ja ideointi tuohon loppunut, päinvastoin! Uusia ideoita herää, haaveita haaveillaan. Ne työstetään suunnitelmiksi, joita toteutetaan yksi kerrallaan, jotta tulevaisuudessa Teatterimuseo olisi vieläkin innostavampi ja satumaisempi paikka.

Emmekä ole vielä saaneet tarpeeksemme rekvisiitan ihmettelystäkään. Suunnitteilla on nimittäin uusi, kiertoon lähtevä ruokaan ja teatteriin liittyvä näyttely!