alku

BACKSTAGE

Mistä esitykset on tehty ja mitä niihin tarvitaan? Mitä pukusuunnittelija tai lavastaja tekee? Mitä esittäjän työ oikeastaan on? Vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin voi etsiä Backstagelta Teatterimuseosta.

Backstagella kävijät pääsevät kurkistamaan näyttämön taakse, maailmaan, joka on useille tuntematon. Näyttelyssä tarkastellaan esittäviä taiteita suomalaisten esimerkkien kautta. Esillä on teatteripukuja, lavastuspienoismalleja ja rekvisiittaa – teatterin historiaa ja tunnelmaa lähietäisyydellä.

Backstagella näyttelyvieras saa halutessaan ottaa pääroolin. Lukuisissa kokeilupisteissä pääsee itse tekemään, oivaltamaan ja kokemaan esittämisen jännityksen ja ilon. Dubbauskaraokessa saa antaa oman äänensä elokuvanäyttelijöille. Ulkomuotonsa muuttaminen onnistuu vartalonmuokkausvaatteilla tai liittämällä omat kasvonsa esitysvalokuvaan Muodonmuutos-pelissä. Pienoismallien avulla voi testailla erilaisia valotilanteita tai lavastevaihtoja ja Sinistudiossa kuvata omat uutiset. Tunteet pelissä -kohtaukset on kuvattu kahden ammattinäyttelijän kanssa etukäteen, kolmannen rooliin astuu näyttelyvieras. Kävijöiden vallattavissa on kaksi näyttämöä: perinteinen kurkistusluukkunäyttämö ja moderni estradi valolaitteineen ja vaatevarastoineen.

Erilaiset epäviralliset ja julkiselta näkymättömät kääntöpuolet innoittavat mieltä ja mielikuvitusta. Teatterin kääntöpuolella – näyttämön takana – puvustossa ja kulissi- sekä rekvisiittavarastossa on kiehtovaa liikuskella. Esiripun suojissa tapaa toisiinsa kuulumattomien lavastekappaleiden rinnakkaiseloa: kuusi, baaritiski, hevonen ja ruumisarkku sulassa sovussa, vaatteita rekeissä, suljettuja ovia… Kaikki tuntuu olevan mahdollista.

Takatilan maailmassa on jotain rosoista ja viimeistelemätöntä. Tätä tunnelmaa tavoitellaan Teatterimuseon pysyvässä Backstage-näyttelykokonaisuudessa. Näyttely johdattaa näyttämön taakse katsomaan mistä esittämisessä ja teatterissa on kyse ja mitä on esittäjän työ.

Backstagen syntyä on innoittanut ajatus siitä, että ihminen on homo ludens tai homo performansis. Teatteri perustuu ihmiselle lajityypilliseen haluun ja tarpeeseen asettautua esiintymään tai vastaavasti asettautua katsomaan ja kuuntelemaan. Backstage tuo esille esittämisen kulttuurisen moninaisuuden. Esittämisen kulttuurisessa kirjossa pelisäännöt ja konventiot muuttuvat ajan ja paikan mukaan.

Vaikka eri kulttuureissa esittäminen toteutuu eri tavoin, ovat taustalla olevat lähtökohdat samankaltaisia. Esittäjän työn jäljillä -kuvaessee haastaa katsojan miettimään erilaisia esittämisen tapoja ja rohkaisee kokeilemaan itse.

Kokoelmiemme puvut ja pienoismallit johdattavat suomalaisen teatterin kaksikieliseen historiaan ja monimieliseen nykyisyyteen. Vanhimmat näytteillä olevat aarteet ovat Ida Aalbergin ja Axel Ahlbergin Suomalaisen Teatterin aikaiset rooliasut 1800-luvun lopulta. Näyttämön magiikkaa tihkuvat puvut ja yksilöllisesti räätälöidyin kuituvaloin valaistut pienoismallit kertovat teatterin visuaalisesta moninaisuudesta. Suomalaiset näyttelijät ja näytelmät esittäytyvät näyttelyn kuvakavalkadeissa.

Kävijäpalautteen mukaan parasta Teatterimuseossa on näyttelytilan toiminnallisuus, mahdollisuus päästä itse näyttämölle tai käyttämään valoja ja ääniä. Teatterin ominaishaju ja käsin kosketeltava tunnelma erottavat Teatterimuseon perinteisestä museosta. Tätä teatterin ja toiminnan tuoksinaa uusi näyttely entisestään vahvistaa.

Tervetuloa!

Alla kerrotaan Backstage-näyttelyn rakennuksen vaiheista.

Syys 2010
VANUA, TRIKOOKANGASTA JA KALALANKAA

Backstagella riittää kiirettä. Seinät ja isommat rakenteet alkavat olla paikoillaan, lattiat maalattu ja vitriinilasit kiinnitetty. Tulevan näyttelyn puitteita viimeistellään ja painopiste siirtyy tilan täyttämiseen. Näyttelyesineitä valmistellaan ja aletaan pikkuhiljaa tuoda sisään.

Näyttelyn pukupuolesta vastaa tutkija, pukusuunnittelija Joanna Weckman, joka on viikkojen valmistelutyön jälkeen päässyt pukemaan pukuja mallinukeille. Henkareilla roikkuvat tai laatikoissa lepäävät puvut heräävät hänen käsissään henkiin. Joannan työ on kuin kuvanveistoa, hän ”veistää” näyttelijän olemuksen, asennon ja liikkeen puvun sisään. Materiaalina tällä kuvanveistäjällä ei ole savi tai marmori, vaan vanu, trikookangas ja kalalanka. Ja loputtomiin nuppineuloja ja sukkahousuja.

Kuvissa Leea Klemolan Hamlet-roolipuku Q-teatterin Hamletista vuodelta 1995. Ensimmäisessä kuvassa puku on puettu sellaisenaan mallinuken päälle. Toisessa kuvassa sama puku puettuna Backstage-näyttelyä varten. (Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suurempina.)

ennen_p jalkeen_p  
     

On eri asia todella pukea puku, muotoilla jalat housujen sisään, käsivarret hihoihin ja täyttää puku oikeanmuotoiseksi, kuin vain ripustaa se standardikokoisen mallinuken päälle. ”On hienoa, että pukemiselle on aikaa. Se on samalla kunnianosoitus näyttelijälle, jonka yllä puku viimeksi on näyttämöllä nähty”, Joanna pohtii. Tutkijana häntä ilahduttaa myös nähdä lähietäisyydeltä miten menneiden vuosikymmenien ompelijat ovat puvut valmistaneet. Millaiset saumarakenteet tai kiinnitystavat ovat olleet, miten työtavat ovat kehittyneet 1900-luvun alusta nykypäivään.

Backstage-näyttelyn noin 40 puvun valintaa ohjaa kolme teemaa: Shakespeare, fantasia ja materiaalin käsittely. Ensisijaisesti pyritään tuomaan näytteille museon omia kokoelmia. Teattereista lainataan tai pyydetään lisälahjoituksia täydentämään valikoimaa.

Produktioiden tahti on teattereissa nykyään menneitä vuosikymmeniä hektisempää – pukuvarastot yksinkertaisesti täyttyvät. Puvut pistetään entistä nopeammin kiertoon, joten ne käytännössä katoavat. Teatterimuseossa on oltava tarkkana, että riittävä osa puvuista saadaan kokoelmiin turvaan tulevia sukupolvia varten. Nyt uutta näyttelyä valmisteltaessa on ollut sopiva hetki tarkistaa ja kartuttaa kokoelmia varsinkin uudempien, 2000-luvun produktioiden osalta.

Kesä 2010
KESÄLLA PURETAAN JA RAKENNETAAN

kasassa_165 pienoismallit_165 maalaamassa_165
     

Museon on suljettu yleisöltä 7.6.–7.10. välisen ajan. Suljettujen ovien takana ei kuitenkaan ole tyhjä ja kuollut museo, vaan lähes taukoamaton hyörinä — ensin puretaan pois vanha pysyvä näyttely Voima ja lumo, jonka jälkeen alkaa Backstagen puitteiden rakentaminen. Seiniä puretaan, uusia rakennetaan, katto maalataan, vanhoja rakenteita kannetaan ulos ja uusia sisään. Teatterimuseon museomestari ja siviilipalvelusmiehet ovat todellisella kuntokuurilla kun pitkät päivät seuraavat toinen toistaan. Täydessä työn touhussa ovat myös oiva timpurimme Kari sekä katon rajassa hyörivä sähkömies.

Backstage-näyttelyn teknisestä suunnittelusta vastaava Timo Muurinen kommentoi haastavaa, mutta hauskaa hanketta:
BACKSTAGE — TEKNIIKKAA LUOVUUTTA VARTEN

Teatterimuseo on siitä poikkeuksellinen museo, että sen toiminta perustuu suurelta osin työpajoihin. Tämä asettaa museon tekniselle suunnittelulle aivan toisenlaisia haasteita, kuin perinteisemmän museon suunnittelu. Voisikin luonnehtia, että tekeillä on enemmän interaktiivinen tila-installaatio kuin tavanomainen informaatiota jäsentävä näyttelyjärjestelmä. Paitsi haastavaa, tällaisen näyttelyn suunnitteleminen on myös hauskaa ja vaatii tietynlaista rohkeutta ottaa käyttöön uudenlaisia museoissa harvoin kokeiltuja teknisiä ratkaisuja.

Museossa tulee remontin jälkeen olemaan mm. kaksi näyttämöä, joissa on ihan oikea teatteritekninen valmius. Kenties ei ihan samassa mittakaavassa kuin ammattiteatterissa, mutta kuitenkin. Nämä näyttämöt eivät ole museoituja kohteita, vaan museokävijä voi kokea asioita näyttämöllä teatteripuvuissa ja maskeissa tai esimerkiksi kokeilla erilaisia valotilanteita lavastuksessa ohjauspisteestä käsin.

Näyttämöt ovat vain yksi esimerkki työpaja- ja kokijakeskeisestä ajattelusta. Kaikessa muussakin informaatiotarjonnassa pyritään samanlaiseen kokijakeskeisyyteen. Teknisessä mielessä tämä tarkoittaa sitä, että erilaiset tekniset ratkaisut on oltava kävijän ohjattavissa riippumatta siitä missä osassa museota ollaan. Tavoitteena on museo, jossa voi kokea löytämisen iloa ja toimia aktiivisena osana itse näyttelyä.

Touko 2010
TIEDOTUSKUVIEN KUVAUKSET

d'arc_165 pierrot_165 papukaijapoika_165
     

Uusia Teatterimuseon tiedotuksessa käytettäviä kuvia varten järjestettiin kuvaukset maanantaina 10.5. Kanttiin oltiin jo edellisen viikon lopulla rakennettu kuvausta varten oma studio: vaalea kartonkifondi oli ripustettu katosta, ylimääräinen valokalusto oli käyttövalmiina ja styroxista oli leikelty sopivan kokoisia palasia heijasteiksi. Kuvausten mallina toimi näyttelijä Minna Kivelä, jonka ilmiömäistä muuntautumiskykyä saimme todistaa päivän aikana seitsemässä eri rooolissa. Maskeeraajana oli Pirjo Leino ja kuvaajana Tanja Ahola.

Huhti 2010
TUNTEET PELISSÄ

TP_osallistuja_165 Tunteet pelissä_165 TP3_165
     

Tunteet pelissä -kohtauksessa pääsee kokeilemaan näyttelemistä ammattinäyttelijöiden seurassa. Valmiiksi kuvatut kohtaukset näkyvät screenillä reaalikokoisina ja osallistuja ottaa roolinsa haltuun joko plarin tai karaokemaisten tekstitysten avulla.

Kuvaukset järjestettiin Kantissa viikolla 12. Parhaillaan käynnissä on neljän eri kohtauksen tekstitys ja käytännön toteutuksen tekninen suunnittelu.

Konsepti: Heini Räsänen
Käsikirjoitus: Atro Kahiluoto ja Heini Räsänen
Ohjaus: Atro Kahiluoto
Näyttelijät: Helena Ryti ja Arttu Kurttila
Lavastus: Reija Hirvikoski
Puvut: Sari Salmela
Kuvaus ja jälkituotanto: Ilkka Rautio

Teatterimuseo

Avoinna ti, to−su klo 11−18, ke klo 11−20
Tarkista poikkeusaikataulut täältä!
Liput 5/8 €, näyttelyinfo: 040 1922 300
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki