Arkadia-teatterissa pääsee hyppäämään näyttelijän, ohjaajan, puku-, valo- tai äänisuunnittelijan kenkiin. Teatterin pukuhuoneessa voi vaihtaa roolia ja pukeutua unelmien sankariksi, primadonnaksi tai vaikka tiikeriksi. Esiripun avautuessa paikka valokiilassa on vapaa!

Arkadian näyttämö valmistui jo Teatterimuseon ensimmäiseen pysyvään näyttelyyn Kaapelitehtaalle vuonna 1999. C. L. Engelin Helsinkiin 1820-luvulla suunnitteleman teatterirakennuksen pienikokoinen kaksoisolento muodostui pian kävijöiden suosikiksi. Museon remontissa kesällä 2021 myös Arkadiaa uudistettiin, mutta näyttämö säilytettiin ennallaan.

Arkadia-teatterin nimessä on historian havinaa. Samannimisessä teatterissa Helsingissä esiintyi ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri, Suomalainen Teatteri 1800-luvun loppuvuosikymmeninä. Teatterimuseon Arkadia-teatterin näyttämöaukon leveys ja korkeus on puolet alkuperäisestä Arkadia-teatterista ja kaaren koristeet sekä esirippu ja kulissit on tehty Engelin luonnosten pohjalta. Myös fondin takana olevaan pukuhuoneeseen on tuotu 1800-luvun teatterin tunnelmaa.

Pukuhuoneessa esitellään barokkiteatterin historiaa ja sen näyttämökoneiston rakenteita Ruotsin kuninkaan linnassa sijaitsevan Drottningholmin teatterin ja Engelin / Esplanadin / Arkadiateatterin kautta. Pukuhuoneessa on rekvisiittaköysistö, joka paljastaa, mitä teatterissa liikkuvien erilaisten uskomusten takana on. Näyttämöpukuja ja asusteita saa kokeilla, kuten aikaiemminkin. Entiseltä Teatterin ullakolta on siirretty oikealle käyttöpaikalleen sade- ja tuulikone.

Arkadian katsomon takaosan vitriinissä nähdään uusittu kokonaisuus esinekokoelmien aarteita. Esillä on esimerkiksi Emilie Bergbomin matka-arkku 1800-luvulta ja Kansallisteatterissa 1950-luvulle asti käytössä ollut kuiskaajankoppi. Kansallisteatterista peräisin on myös puinen mekaaninen kellokorttilaite, josta löytyy teatterin ja Suomi-filmin tähtitaivaalta tuttuja nimiä. Vitriinissä nähdään myös tyyppipukuja 1900-luvun alkupuolelta taustanaan kopio Juorukoulu-esityksen fondista (Suomen Kansallisteatteri, 1906).

Arkadian sivukäytävässä tutustutaan teatterijulisteisiin, käsiohjelmiin ja pääsylippuihin. Julisteseinä kertoo miten julisteet kehittyivät ja muuttuivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Käsiohjelmat ovat alusta alkaen olleet katsojan tietolähde esityksestä ja sen tekijöistä.

Sivukäytävästä löytyy myös nukketeatteriosasto, jossa tiiviissä muodossa kerrotaan suomalaisesta nukketeatterista 1900-luvun alusta tähän päivään. Esittely alkaa ensimmäisistä ammattimaisista nukketeatteritaitelijoista Kalle Nyströmistä ja Bärbi Lutherista. Nukketeatterikaapeissa on esillä nukkeja museon kokoelmista. Varhaisimmat ovat Mona Leon Prinssi ja Prinsessa 1950-luvulta ja uusimmat Satu Paavolan Diagnosis- ja Iida Vanttajan Sammakkoprinsessa-esityksen nuket 2000-luvun alusta. 2000-luvun nukketeatterista kerrotaan tekstein ja kuvin, jotka näyttävät, kuinka mielenkiintoista, merkityksellistä, kokeilevaa ja upeaa suomalainen nukketeatteri on.

Näyttelyssä on kaksi siirrettävää nukketeatterinäyttämöä ja kokeilunukkeja, joiden kanssa voi tehdä oman esityksen, sekä kaksi vaihdettavaa fondia, joiden aiheena on suomalainen metsä. Niiden edessä voi näytellä ja samalla kokeilla, miten valaistus vaikuttaa näyttämökuvaan.