01.06.2016

Teattereita Helsingin menneisyydestä, osa 1

Aloitamme Valokiilassa-palstan menneiden teatterirakennusten esittelyn ensimmäisestä tunnetusta teatterikäytössä olleesta tilasta. Eletään vuotta 1780 ja kaupunkiin saapuu saksalaisen Carl Gottfried Seuerlingin kiertävä teatteriseurue. Aikaisemmat satunnaiset kosketukset teatteriin oli saatu esimerkiksi säätyläiskodeissa, mutta nyt Seuerlingille tarjottiin tilaa teatterikäyttöön ja seurue jäi kaupunkiin pidemmäksi aikaa. Ison vihan tuhoista toipuva kaupunki oli ehkä viimein kasvanut niin suureksi, että seurueen kannatti pysähtyä paikoilleen? Vuonna 1780 Helsingissä oli 2 527 asukasta. Väestömäärää lisäsivät läheinen Viapori sekä Helsingin pitäjän seutu.

Kuvassa teatterijohtaja Carl Seuerling tulkitsee kohtausta maailman synnystä. (Piirroskuva kirjasta. Teatterimuseon arkisto.)

Pelkästään teatterikäyttöön tarkoitettua rakennusta ei Helsinkiin vielä 1700-luvun lopulla saatu. Riittävän suuri ja tarkoitukseen edes välttävästi sopiva tila oli pormestari, valtiopäivämies, kauppias ja tupakanviljelijä Anders Byströmin tupakankuivauslato nykyisen Erottajan tienoilla.

Anders Byström oli Helsingissä alansa pioneeri. Hänen tupakkapelloillaan oli ranskankieliset nimet Fatigue, Pénible ja Inquiétude eli Rasitus, Vaikeus ja Huoli. Vastapainoksi murheellisille pelloille sopi mainiosti kuivatusladon huvikäyttö. Lato toimi vierailevien seurueiden näyttämönä, kunnes se paloi vuonna 1791. Paikalle rakennettiin välittömästi entistä suurempi lato, joka siirtyi kauppias Carl Etholénin omistukseen 1802. Ladossa esiinnyttiin edelleen aina vuoteen 1813 asti, kunnes Kruununhaassa sijainneesta tykistövajasta kunnostettiin nuorelle pääkaupungille sopivampi teatteritila.

Tupakankuivauslatojen sijainnista ei ole varmuutta. Ne sijaitsivat viljelmien laidalla, mutta missä tarkalleen ottaen? Tupakkaa viljeltiin Kampin aukeilla pelloilla, osapuilleen Mannerheimintien ja Bulevardin risteyksessä ja nykyisen Esplanadipuiston alueella. Mathias Weckström totesi 1864, että Etholénin lato sijaitsi nykyisen Svenska Teaternin pihapiirissä. Myöhemmässä tutkimuksessa arvellaan, että lato sijaitsi Mannerheimintien ja Bulevardin kulmassa, jossa sijaitsi Anders Byströmin kaupunkilaisille avoin puutarhakin.

Kartalle on merkitty punaisella Helsingin asuinkorttelit vuonna 1777. Syvälle nykyisen keskustan alueelle ulottuneen Kluuvinlahden pohjan vasemmalla puolella vaaleankeltaisella merkityt tontit ovat tupakanviljelypeltoa. Luultavasti jossain sillä alueella sijaitsivat myös esityskäyttöön otetut tupakankuivausladot. Kartan vasemmassa yläkulmassa näkyy Byströmin puutarha, jonka läheisyydessä lato on myös saattanut olla.

Numerolla kaksi on merkitty Ulrika Eleonoran kirkko, joka sijaitsi nykyisellä Senaatintorilla. Kirkon puiston alapuolella vinoittain kulkeva katu kulkee suurinpiirtein nykyistä Aleksanterinkadun linjaa pitkin. Nykyisen Svenska Teaternin sijainti on merkitty numerolla 1. Sen ja Byströmin puutarha välistä alaspäin kurvaa katkoviivalla merkitty tie, jonka kohdalla nykyään on Etelä-Esplanadi. Kartta 1: Kansallisarkisto (ks. tarkemmin tekstin lopusta).

Ylläoleva kartta kuvaa Esplanadin alueella sijanneita tontteja ennen vuotta 1811. Esplanadille rakennettiin vuonna 1827 teatterirakennus (josta kuullaan tarkemmin myöhemmin tässä Valokiilassa-sarjassa, merkitty mustalla). Sitä varten lunastettiin maita leski Lampeniuksen (merkitty keltaisella) ja kauppias Etholénin tonteilta (merkitty sinisellä). Kartalla mustalla merkityn teatterirakennuksen vasemmalla puolella näkyy Svenska Teaternin paikka. Etholénin lato on siis mahdollisesti sijainnut tällä sinisellä alueella. Kartassa näkyy himmeästi oranssi katkoviiva, joka vastaa aikaisemman kartan katkoviivalla merkittyä tielinjaa. Kartta 2: Kansallisarkisto (ks. tarkemmin tekstin lopusta).

Anders Byströmin ensimmäinen lato oli rakennettu vuonna 1760. Rakennuksen pinta-ala oli yli 450 m2. Alakerrassa sijaitsi kaksi salia sekä kammareita, joista osa oli lämmitettyjä. Yläkerta oli varattu tupakanlehtien kuivatukseen. Katto oli varusteltu 80 luukulla, jotka voitiin avata. Tupakankuivauslatoja ei luonnollisestikaan voinut käyttää esityspaikkoina korjuu- tai kuivatusaikoina, joten teatteriseurueet joutuivat ajoittamaan kiertueensa talviaikaan. Pakkasella hyiset olosuhteet koettelivat niin näyttelijöitä kuin yleisöä. Seurueet matkasivat kärrykyydillä kuljettaen mukanaan vain näytelmätekstejä ja puvustoa. Kulisseja ja rekvisiittaa ei ollut, mutta kaupunkilaisilta saatiin lainaksi huonekaluja. Kaupunkiin jäätiin noin kuukaudeksi ja esityksiä oli kahdesta kolmeen iltana viikossa.

Myös Komedialadoksi kutsutun tupakkaladon viimeiset teatteriesitykset nähtiin vuonna 1813. Tuolloin Helsinkiin saapui kuuluisa Johann Gappmayerin seurue, jota varten Etholénin latoa kunnostettiin hienommaksi esiintymispaikaksi. Arvostetun seurueen silmissä tila oli remontista huolimatta auttamattoman puutteellinen. Tällöin Helsingin jälleenrakennuskomitean johtaja Johan Albrecht Ehrenström päätti remontoida Kruununhaassa sijainneesta varuskunnan tykistömakasiinista oikean teatterisalin. Etholénin ladossa ei tämän jälkeen enää esiinnytty.

Kartat:

Kartta 1: Kansallisarkisto; Maanmittaushallituksen uudistusarkisto; Töölö/Tölö; Kartta ja selitys kaupungin tiluksista 1776−1777 (B7Helsinki:31/10). Karttaa on rajattu ja muokattu. Alkuperäinen kartta: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13728123

Kartta 2: Kansallisarkisto; Kaupunkikartat Helsingin kartat; Katsauskartta Korkeavuorenkadun jatkon ja Erottajan välillä olevan Esplanaadiosan järjestelyyn 1800-luvun alusta nykyaikaan (Helsinki Ic* 84/- -). Karttaa on rajattu ja muokattu. Alkuperäinen kartta: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=25358530

Lähteet:
Hertzberg, Rafaël 2004. Helsinki Herra Hertzbergin silmin. Kertomus 1880-luvun Helsingin elämästä. Saarijärvi.
Hirn, Sven. Alati kiertueella: Teatterimme varhaisvaiheita vuoteen 1870. Helsinki 1999.
Klinge, Matti 2012. Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808-1863 .Keuruu.
Koski, Pirkko: Suomalaisen teatterin vaiheista. Opintomoniste 1993.
Möller, Sylvi 1982. Narinkka: Anders Byström, täysiverinen kustavilainen ja aikansa edustaja. Helsinki.
Paavolainen, Pentti & Kukkonen, Aino 2005. Näyttämöllä: Teatterihistoriaa Suomesta. Porvoo.
Tiusanen, Timo 1969. Teatterimme Hahmottuu. Rauma.
Tompuri, Elli 1952. Etu- taka- ja syrjähyppyjä. Muistelmia Arkadiasta Kansalliseen. Porvoo.
Von Frenckell, Ester-Margaret 1943. Offentliga nöjen och privata i Helsingfors 1812-1827.Helsinki.
Weckström, Mathias 1864. Anteckningar rörande teater i Finland. Helsinki.
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/8617/ (13.6.2016)
http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/kuolema-ja-kuolinsyyt-1700-luvun-loppupuolen-helsingissa (13.6.2016)