22.11.2022

Pysyn piilossa
samalla kun seison kaikkien edessä
jatkuvasti ja koko ajan

Rakennan muurin, jonka taakse paeta
Opettelen pidättämään hengitystä jäätyvän veden pinnan alla
jotta saisin olla rauhassa

Sullon kokemukseni ja tunteeni syvälle kehooni
josta tulee vankilani

Torjun häpeän kontrolloimalla, ahdistuksen suorittamalla ja rakkauden piiloutumalla.
Minusta tulee aito ihmiskone – well functioning Woman Machine.

Keväällä 2020 sain Koneen Säätiön apurahan WOMAN MACHINE -teoksen säveltämiseen ja käsikirjoittamiseen. Pandemia oli juuri puhjennut ja jouduin eristämään itseni kotistudiooni kuukausiksi. Noiden kuukausien aikana kirjoitin, sävelsin ja äänitin läjän epämääräisiä aihioita. Olin kaoottisen maailman tilanteen takia täysin pihalla itsestäni, elämästäni ja työstäni ja annoin tämän kaaoksen valua myös papereille sanoiksi ja säveliksi.

Kaksi vuotta myöhemmin, 9. elokuuta 2022 astuin Teatterimuseon maneesiin aloittaakseni urakkani museon toisena virallisena residenssitaiteilijana. Tervehdin Kansallisteatterin legendaarisia näyttelijöitä, jotka tarkkailivat minua kokeneilla silmillään puolikaaren muotoiselta valkokankaalta, kaivoin keväällä 2020 paperinivaskoille luomani kaaoksen laukusta ja aloin töihin.
 

Tulevien viikkojen aikana lähdin purkamaan kaaosta papereilta ja ääninauhoilta. Teatterimuseon maneesin pyöreä muoto kutsui liikkumaan ja etsimään uusia suuntia. Käytin kehoani suurennuslasina seuratessani kivilattian uurteita ja vuosirenkaita ja tutkiessani vanhojen tavarajunan raiteiden jättämiä muistomerkkejä. Tila tuntui hengittävän jossain menneisyyden ja tulevaisuuden välisessä liminaalitilassa – ei aivan nykyisyydessä muttei missään muuallakaan. Lattia kutsui luokseen ja koko harjoitusjakson ajan levitin joka aamu ensimmäisenä lattialle nuo kaoottiset kirjoitukseni pienillä paperinpalasilla. Palasista muotoutui lopulta teoksen käsikirjoitus.
 

Työryhmääni kuului ohjaaja Jenni Nikolajeff, äänisuunnittelija Joonas Saikkonen ja videosuunnittelija Kim Saarinen. Maneesin pyöreä muoto kuului, näkyi ja tuntui myös ryhmän työskentelyssä: pyöritimme, pallottelimme ja rullasimme teoksen osia eri suuntiin ja suunnista, annoimme äänen ympäröidä meidät ja kuvan pysäyttää liiat kierrokset. Rakensimme teoksen dramaturgiaa kaari kerrallaan ja kulmia hioen. Piirsimme karttaa, jonka avulla halusimme löytää sen saman liminaalitilan äärelle, mikä tilan historiasta kumpusi. Teos ei kaivannut horisontaalisuutta, se halusi kipeästi yhdistää alun ja lopun magneettisella vetovoimalla toisiinsa, etsiä pyöreyttä.
 

”Teoksessa pyrin löytämään tieni ulos koneimitaation ja robottimaisella autopilotilla toimivan kontrollifriikin pimeästä maailmasta ja paljastamaan kaiken sen iholla ja pinnan alla tanssivan haurauden, pelokkuuden ja inhimillisyyden, mikä tekee ihmisestä ihmisen.”

Residenssijakso tarjosi teokselle kodin. Se papereilla tanssiva kaaos, jonka kanssa tilaan astuin, asettui tilaan hengittämään ja ryhtyi kertomaan omaa tarinaansa. Koskaan aiemmin en ole työstänyt teosta suoraan tilaan, tilassa ja tällä kertaa koen, että tila alkoi myös elämään teoksessa eikä vain tosin päin. Mikä etuoikeus olikaan päästä valuttamaan kaaosta osaksi tilan vuosirenkaita ja synnyttämään tilaan uutta ilmaa, uutta verta, uutta aikaa. Viimeisenä näytöspäivänä lämmittelin tanssimalla viimeistä kertaa kohdassa, missä junanraiteiden jäljet piirtyvät lattiaan kuin tikapuut. Mieleeni muistui sanonta: ”Kaaos = tikkaat”. Kiipesin lattiaa pitkin kohti valkokankaalle piirtyvää jäämuurin huippua – ja annoin itseni valua kyynelinä kohti seuraavaa kaaosta.

Rakensin jäämuurin
niin korkean etten näe sen yli.
Pilvet peittävät sen seinämän.
Tänään on lämmin päivä,
voin melkein nähdä sen itkevän.

Venla Ilona Blom (s. 1985) on suomalainen muusikko, säveltäjä ja esiintyvä taiteilija. Blomin ”WOMAN MACHINE” -sooloperfromanssi sai kantaesityksensä 1.9.2022 Teatterimuseon maneesissa osana Mad House Helsingin vuosiohjelmistoa. Blom toimi elokuun 2022 Teatterimuseon virallisena residenssitaiteilijana.