18.08.2025

Laajaa esitysvalokuvakokoelmaa läpikäydessäni olen joutunut useaan otteeseen tarkistamaan ajatusta uniikista produktiosta. Valokuvat kertovat lahjomattomasti, kuinka paljon teatterissa on lainattu toisilta tai toteutettu tiettyä kaavaa. Tämä näkyy erityisen hyvin 1920–30-lukujen valokuvissa. Tuolloin ensi-iltoja oli teattereiden näytäntökaudella paljon enemmän kuin nyt, ja uutuusteokset kiersivät läpi koko maan vain muutamassa vuodessa. Ohjaajan lisäksi myös puvustus tai lavastus saattoi matkustaa eri teattereihin.  

Varsinkin operettien kohdalla tämänkaltainen “kierrätystalous” kukoisti. Emmerich Kálmánin säveltämän Bajadeerin sävelmiä vislattiin yhtaikaa niin Helsingissä, Viipurissa, Tampereella kuin Vaasassakin. Orientalistisen Bajadeerin valokuvissa toiston kokemus on erityisen vahva, sillä niistä löytyvät samankaltaiset puvut, lavasteet ja jopa näyttelijöiden asennot. Sama koskee myös ajan suosikkioperettia Erämaan laulu. 

Vas. Emmerich Kálmán: Bajadeeri, Elsa Rantalainen ja Eetu Hackman. Turun Työväen Teatteri 1927. Kuva: Teatterimuseon arkisto
Oik. Emmerich Kálmán: Bajadeeri, Eine Laine ja Sven Hildén. Kansan Näyttämö 1924. Kuva: Atelier Ortho / Teatterimuseon arkisto

Paitsi muodikkaissa uutuuksissa, niin myös suomalaisen draaman klassikoissa toistuvat skenografian ohella samat asennot ja eleet. Esimerkiksi Minna Canthin Anna-Liisan valokuvat voi tunnistaa henkilöhahmojen toistuvista eleistä tietyissä kohtauksissa. Aina juodaan kahvia pirtin pöydän ääressä tai tuskainen, lettipäinen Anna-Liisa katuu tekoaan (lapsenmurhaa) kädet ristissä.   

Myös Anna-Liisan lapsen isän, renki Mikon asento, toistuu samankaltaisena eri produktioissa eri aikoina. 
Vas. Minna Canth: Anna-Liisa, Kansan Näyttämö 1924. Kuva: Atelier Ortho / Teatterimuseon arkisto
Oik. Minna Canth: Anna-Liisa, Joensuun Työväen Näyttämö 1942. Kuva: Teatterimuseon arkisto

Esityskuvien läpikäyminen aakkosjärjestyksessä on tuonut esiin myös itselle uusia, kiinnostavia näytelmiä, kuten George Bernard Shaw’n Amerikan keisari (The Apple Cart: A Political Extravaganza, 1928), joita ei ole sittemmin kovin paljon Suomessa esitetty. Tämä poliittinen satiiri, jonka suomennettu nimi on juuri nyt ajankohtainen, sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa 1930. Tämän jälkeen sitä esitettiin muun muassa Turun Teatterissa 1930 ja Viipurin Näyttämöllä 1931. Näytelmän ensimmäisen näytöksen ministerikokouksen ulkoasu on hämmästyttävän samankaltainen eri teattereissa aina pylväitä ja pöytäliinaa myöten. Olikohan ohjaaja toteuttanut kirjaimellisesti näytelmäkirjailijan antamia esitysohjeita eli niin sanottua parenteesia, jos sellainen on kohtauksessa ollut?  

Molemmissa valokuvissa näkyy kohtaus I näytöksestä ministeriön istunnosta.
Vas. George Bernard Shaw: Amerikan Keisari, Turun Teatteri 1930. Kuva: Teatterimuseon arkisto
Oik. George Bernard Shaw: Amerikan Keisari, Viipurin Näyttämö 1931. Kuva: Teatterimuseon arkisto

Vaikka vastaavia samankaltaisuuksia löytyy kuvamateriaalista paljon, pitää silti muistaa, että esitys elää aina kyseisessä hetkessä. Mikään ilta teatterissa ei toistu koskaan samanlaisena. Jokainen esitys on uniikki tapahtuma, jonka kokevat yhdessä esiintyjät ja yleisö – toisiinsa reagoiden.    

Aino Kukkonen 
FT, projektitutkija