Teatterimuseo

Luukku 2

Tulipalosta selviytynyt kahvikuppi

Jokaisella museon kokoelmissa olevalla esineellä on tarina kerrottavanaan. Joskus samaan esineeseen kietoutuu montakin tarinaa, kuten tähän helmikuun palstamme kahvikuppiin. Koska kuppi on Teatterimuseon kokoelmista, ensimmäinen sen tarinoista liittyy teatteriin. Kuppia on käytetty teatteriesityksissä. Kupin toinen tarina liittyy erääseen dramaattiseen yöhön huhtikuun alussa vuonna 1978. Kolmas tarina on Teatterimuseon työntekijän muisto tuosta yöstä. Ja se neljäs, se on meillekin vähän mysteeri... Valokiilassa helmikuussa: Vanhan Ylioppilastalon palosta selviytynyt kahvikuppi!

Kahvikuppi edestä

 

Tarina 1

Tämä Arabian tehtaan 1950- tai 60-luvulla valmistama sinikuvioinen kahvikuppi kuului Intimiteatterin tarpeistoon. Emme tiedä miten monessa näytelmässä kuppi on ollut mukana. Mahdollisesti useammassa, sillä teatteritarpeistoja usein kierrätetään esityksestä toiseen vuosien ajan. Sen sijaan tiedämme tarkkaan mikä oli viimeinen produktio, jossa sitä käytettiin. Kyseessä oli Serpin näytelmä Katupeilin takana, joka sai ensi-iltansa 17.11.1977.

Katupeilin takana

Katupeilin takana -näytelmän tapahtumat sijoittuvat kamarineuvos Björken kotiin Helsingissä vuonna 1892. Esityksen ohjasi Matti Aro ja lavasti Pekka Heiskanen. Näyttelijöinä oli koko joukko tuttuja nimiä (kuvassa vasemmalta): Tiia Louste, Esko Mattila, Eeva Eloranta, Seela Sella, Matti Ranin, Seppo Kolehmainen, Pirkko Mannola ja Olli Tuominen. Esityspaikkana oli Vanha Ylioppilastalo, jonka Intimiteatteri oli vuokrannut teatterikäyttöön.
 

Tarina 2

Vanhan Ylioppilastalon palo on toinen tarina, jonka kuppimme kertoo. Kuppi oli siirretty lavastevarastoon odottamaan seuraavaa Katupeilin takana -esitystä. Sitä ennen olisi uuden ensi-illan vuoro. Lauantaina 8.4.1978 oli määrä esittää ensimmäistä kertaa Maiju Lassilan Liika viisas, ja sen viimeiset pääharjoitukset oli pidetty edeltävänä iltana. Teatterilaiset ja kenraaliharjoituksen yleisö olivat poistuneet Vanhalta ja talo oli lukittu. Yöllä Intimiteatterin johtaja Matti Raninin puhelin soi: Vanha Ylioppilastalo on tulessa.

Matti Ranin lähti välittömästi paikalle kuullakseen, että teatterisali oli mennyttä, samoin näyttämön takatilat ja varastot lavasteineen ja pukuineen. Musiikkisalista saattoi vielä pelastaa taideteoksia ja Ranin liittyi joukkoon, joka kantoi tauluja turvaan naapuriin Uudelle Ylioppilastalolle. Pian paikalle saapui muitakin teatterilaisia, myös teatterin järjestäjä Mauri Jaakkola. Muuta ei ollut tehtävissä, kuin katsoa vierestä miten Vanhan teatterisali ja samalla käytännössä myös Intimiteatteri paloi poroksi. Tarkka pelastuslaitoksen raportti palotapahtumista ja päätelmät syttymissyystä löytyvät verkosta. (https://pelastustieto.fi/arkistojuttu/vanha-ylioppilastalo-tuhoutui-pahoin-41978/#8c9f6773)

Palon edetessä teatterilaiset lähtivät Intimin toimistoon naapuritaloon: …tajusimme vähitellen, mitä oli tapahtunut, että kaikki oli meiltä mennyt, todella kaikki: näyttämö, lavastukset, puvut, kaikki esityksemme, myös kaiken keskittymisemme vaatinut ensi-iltamme, muisteli Matti Ranin kirjassaan Käsi otsalla. Teatterin arkistoa säilytettiin Vanhalla, joten myös se paloi. Sama kohtalo oli myös Ylioppilasteatterin osana. Suomalaisen teatterihistorian materiaaleissa onkin tuon tulipalon kokoinen aukko, joskin osittain teattereiden arkistomateriaalia, valokuvia ym. on onnistuttu keräämään kokoon valokuvaajien ja yksityishenkilöiden aineistoista.

Intimiteatteri sai paljon tukea, kannustusta ja osanotonilmauksia paloyön jälkeen. Teatteri kokosi voimansa ja nousi tuhkasta. Korvaavat tilat esityksille saatiin muualta Helsingistä. Katupeilin takana näyteltiin seuraavan kerran jo 20.4. Hankenin tiloissa. Liika viisas sai ensi-iltansa 23.4. Svenska Teaternissa. Myös Vanha Ylioppilastalo korjattiin nopeassa aikataulussa ja saatiin käyttöön loppuvuodesta 1979. Vakituista teatteritoimintaa saliin ei kuitenkaan enää tullut, vaan Ylioppilaskunta päätti palon jälkeen palauttaa talon sen alkuperäiseen käyttöönsä, ylioppilaiden kohtaamispaikaksi.

Tarina 3

Palosta selvinnyt kahvikuppi herättää muistoja myös Teatterimuseon tutkija Pälvi Laineessa. Hän sattui olemaan läsnä Intimiteatterin viimeisenä iltana Vanhalla Ylioppilastalolla, yhtenä Liika viisaan kenraaliharjoituksen katsojista. Lapsuuden teatterikokemus jäi mieleen: Muistan, kuinka koulutyttönä pääsin hyvän ystäväni perheen kanssa teatteriin. Jotain muistan esityksestäkin, mutta eniten mieleen on painunut ilta kokonaisuutena. Väliajalla ihmettelin korkeaa katsomorakennelmaa, jonka takaa tai sivusta kuljimme paikoillemme. Mieleen on painunut elävästi myös jalassani olleet 70-luvun muodin mukaiset paksupohjaiset korkokengät, joten esityksen ohella on tullut tuijoteltua myös varpaita. Oikein mukava ilta. Ja sitten seuraavan aamun hämmennys – paikka onkin palanut! Muistelen, että tieto tapahtuneesta kantautui ensimmäisenä korviini ystäväni äidiltä, heidän mumminsa kun asui Kalevankadulla ja oli aamulla soitellut yllättävät uutiset. Vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt, että ”Vanhan palo” olikin juuri se sama tapahtuma.

Tarina 4

Kupin viimeinen tarina on osittain mysteeri. Kupissa on sisällä tällä hetkellä tuhkaa, hiiltä ja muutamia roskia, nekin tiettävästi peräisin Vanhan Ylioppilasteatterin palosta. Kupin museolle lahjoitti vuonna 1987 Intimiteatterin järjestäjä, näyttelijä Mauri Jaakkola, joka saapui palopaikalle ensimmäisten joukossa aamuyöstä 8. huhtikuuta. Täysin varmaa ei ole, noukkiko Jaakkola kupin talon raunioista sammutustöiden jälkeen itse vai tekikö sen joku muu. Jaakkolalta emme voi asiasta enää kysyä. Yhtä kaikki, kupissa olevat pienet jäänteet kertovat tarinaa ihmisestä, jolle talolla ja teatterilla oli niin paljon merkitystä, että hän poimi hiiltyneen kupin ja kauhaisi siihen mukaan vielä tuhkaa, hiiltä ja esineitä palopaikalta. Luultavasti kyseessä oli Jaakkola tai joku muu Intimiteatterin henkilökunnasta, joka pystyi kupin tunnistamaan. Jaakkola joka tapauksessa oli se, joka säilytti kupin sisältöineen lähes kymmenen vuotta ennen kuin lahjoitti sen Teatterimuseoon, jossa sitä on säilytetty tähän päivään saakka ja tullaan säilyttämään vastedeskin.

Kahvikuppi ja sisältö

 

Jälkikirjoitus

Museoassistenttimme teki salapoliisintyötä ja selvitti mikä tuo kupista löytynyt pieni muoviosa saattaisi olla: Pieni pyöreä osa on ehkä huulipunasta. Meikki on ollut Charles Revlon Ultima II Creme ja sävy kohtalokas True Plum tuhkasta löytyneen tarran mukaan.

Haku