Teatterimuseo

Luukku 3

Suomen Kansallisteatterin kellokorttilaite

Uusi näytäntökausi on käynnistymässä ja teatterilaiset palaavat harjoitusten ja esitysten pariin. Elokuun esineemme liittyy teatterilaisten, tarkemmin sanottuna kansallisteatterilaisten jokapäiväiseen arkeen. Tämä puusta tehty laite on ollut käytössä vielä 1960-luvun alussa. Valokiilassa elokuussa: Suomen Kansallisteatterin vanha kellokorttilaite!
 

kellokorttilaite_iso
 

Kellokortti kokonaanTämä kellokorttilaite toimii hyvin yksinkertaisesti. Itse asiassa sen kutsuminen kellokortiksi on harhaanjohtavaa, sillä se ei laske tehtyjä työtunteja tai kerro kellonaikoja. Laite kertoo yksinkertaisesti onko henkilö talossa vai ei. Se oli tärkeä tieto, sillä näyttelijöiden työpäivä jakaantui silloin, kuten nykyäänkin, monen työtehtävän ja työnantajan kesken.

Työpäivä alkoi aamuharjoituksilla, välillä saatettiin kipaista radiostudioon tai muulle keikalle, illalla palattiin iltaharjoituksiin tai esitykseen. Kellokortista vahtimestari näki nopeasti kuka oli parhaillaan tavoitettavissa teatterilta.

Laite on noin metrin korkuinen ja 15 cm leveä. Sen kehys on vanerista ja siinä on 49 käännettävää puupalaa, joihin on kirjoitettu nimiä. Oletettavasti laite on sijainnut Kansallisteatterissa henkilökunnan sisäänkäynnin tuntumassa, missä on ollut kätevää kääntää oma nappula oikeaan asentoon aina tullessaan ja lähtiessään. Nimet on tekstattu palikkaan punaisella ja mustalla musteella, mutta emme tiedä kumpi väri tarkoitti ”talossa” ja kumpi ”poissa”.

Laite on pysähtynyt osoittamaan näytäntökautta 1962–63. Puupaloihin on kirjattu varsinainen kotimaisen teatterihistorian dream team. Tauno Palo ja Ansa Ikonen löytyvät listalta, samoin kuin Ella Eronen, Eeva-Kaarina Volanen, Rinteen veljekset Jalmari ja Joel, Tapio Hämäläinen, Tea Ista ja Tarmo Manni.

Kellokorttiin ikuistetuista näyttelijöistä valtaosa on edesmenneitä ja loputkin siirtyneet eläkkeelle. Tosin ainakin yksi eläkeiän saavuttanut näyttelijälegendamme nähdään yhä säännöllisesti näyttämöillä, elokuvissa tai televisiossa. Kellokortin vuonna tämä nuorukainen oli vasta aloittelemassa uraansa Suomen Kansallisteatterissa.

Laite on poistettu käytöstä kevättalvella 1963. Sen otti tuolloin talteen ja toimitti museolle vahtimestari Lukka. Laite oli pitkään esillä Teatterimuseon näyttelyissä Aleksanterinkadulla. Nyt se on esillä jälleen, Valokiilassa-palstalla.

 

Haku