Teatterimuseo

Luukku 5

Ture Aran onnea tuottava jäniksenkäpälä

Joskus esitys onnistuu loistavasti, joskus saattaa mennä huonommin. Onnistuminen voi olla pienestä asiasta kiinni. Ikuisen loistokkuuden reseptiä ei taida kellään olla, mutta aina voi yrittää voittaa onnetarta puolelleen. Valokiilassa toukokuussa: Ture Aran onnenkäpälä!
 

Jäniksenkäpälä
 

Ture Ara (1903–1979, kuva alla Rembrandt/Teatterimuseon arkisto) oli ooppera- ja iskelmälaulaja, laulunopettaja ja näyttelijä. Paitsi Suomen Kansallisoopperan baritoni, Ara oli myös yksi Suomen ensimmäisiä iskelmätähtiä ja suosittu elokuva- ja operettiesiintyjä. Hän levytti kansanlauluja sekä iskelmiä, ja ääninäytteitä hänen levytyksistään voi kuunnella wikipedia-sivustolla. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ture_Ara)
 

Ture Ara


Toukokuun Valokiilassa-palstalla esiteltävä puuterihuiskunkin virkaa toimittanut jäniksenkäpälä ja sen mukana kulkenut maskirasia tuottivat ehkä onnea Aralle, sillä uransa jälkeen hän laittoi käpälän kiertämään. Kun Ara vuonna 1965 jäi eläkkeelle Suomen Kansallisoopperasta, hän lahjoitti esineet taloon muutama vuosi aiemmin tulleelle Usko Viitaselle. Viitanen jäi eläkkeelle vuonna 1981 ja lahjoitti onnenkäpälän ja maskirasian edelleen Jorma Hynniselle. Jorma Hynninenkin säilytti esineitä vuosikymmeniä, kunnes lahjoitti ne vuonna 2006 Teatterimuseolle.

Jäniksenkäpälä ja rasia

Mahtoiko jäniksenkäpälä sitten tuoda onnea? Ture Aran ura ainakin oli onnistunut, hän esiintyi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja sai vastaanottaa Pro Finlandia -mitalin vuonna 1961. Laulu-uransa jälkeen Ara jatkoi vielä laulu- ja joogaopettajana.

Usko Viitanen (1928–2005) luettiin myös suomalaisen oopperataiteen suurimpiin nimiin, jonka notkea ja rikas baritoni loisti etenkin italialaisissa oopperoissa. Viitasen elämä on todellinen vaikeuksista voittoon -tarina. Köyhiin oloihin syntynyt Viitanen teki nuorena erilaisia hanttihommia ja joutui nuorisovankilaankin ennen kuin löysi elämälleen suunnan musiikista. Ravintolamuusikkona työskennellyt Viitanen voitti vuonna 1956 tenorikilpailun ja ura oopperalaulajana sai alkunsa. Kansallisoopperan solistina Viitanen oli 1959–1981. Historian lehdille jäivät roolit mm. Giuseppe Verdin Rigoletossa ja Aulis Sallisen oopperoissa Ratsumies ja Punainen viiva.
 

Jorma Hynninen

Jorma Hynnisen (s. 1941, kuva yllä Kari Hakli / Teatterimuseon arkisto) uran muistamme tietysti hyvin, jättihän hän oopperalavat vasta viime vuonna. Hynninen on yksi maamme menestyneimpiä oopperalaulajia, joka on esiintynyt maailman johtavissa oopperataloissa. Hynninen oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperaan vuosina 1970–1990, aluksi laulajana, vuodesta 1984 myös taiteellisena johtajana. Hän on toiminut myös Joensuun laulujuhlien ja Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisena johtajana sekä Sibelius-Akatemian laulutaiteen professorina. Palkittu ja juhlittu laulaja sai mm. Pro Finlandia -mitalin vuonna 1984, Suomi-palkinnon vuonna 2002 ja professorin arvonimen vuonna 2005.

Mahtoiko jäniksenkäpälällä olla osuutta Aran, Viitasen tai Hynnisen uran menestyksen tekijänä? Onnenkäpälän omistusketju päättyi Jorma Hynniseen, joka ei jäniksenkäpälän taikavoimaan suuremmin uskonut eikä lahjoittanut sitä edelleen kenellekään nuorelle baritonille. Sen sijaan hän lahjoitti esineet Teatterimuseolle, missä niillä on oma paikkansa osana teatterin omaleimaista historiaa.

Haku