Teatterimuseo

Luukku 6

Hopeinen savukerasia

Lokakuussa Valokiilassa kimmeltelee hopeinen savukerasia yli sadan vuoden takaa. Kannen sisäpuolella olevan kaiverruksen mukaan rasia on lahjoitettu Jeppe Niilonpojan esittäjälle 15.4.1901. Kenelle? Ja miksi?
 

Savukerasia


Iisakki LattuHopeinen, kaiverruksin koristeltu savukerasia oli mukana lahjoituksessa, joka piti sisällään Suomalaisen Teatterin näyttelijä Iisakki Latun (1857–1932) arkistoaineistoa, valokuvia, peruukkeja ja partoja sekä henkilökohtaisia esineitä. Jeppe Niilonpoika oli Iisakki Latun rooli 1890-luvun loppupuolella ja ilmeisesti, kaiverruksen päivämäärästä päätelleen, vielä 1900-luvun alussa. Iisakki Lattu oli kansakoulunopettaja, urkuri ja lukkari, joka monesta ammattitutkinnostaan huolimatta teki pitkän uran näyttelijänä Suomalaisessa Teatterissa ja Suomen Kansallisteatterissa. 43 vuotta kestäneelle uralle mahtui yli 200 roolia, joista suurin osa ”koomillisia”.

Näyttäisi siltä, että savukekotelo on lahja, jonka Lattu oli saanut tyytyväisiltä katsojilta. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä oli melko tavallista, että näyttelijät saivat yleisöltä ja taiteentukijoilta lahjoja, jopa selvää rahaa, osoituksena ihailusta ja arvostuksesta. Teatteri saattoi myöntää näyttelijälle lahjanäytännön, eli resetin, jolloin lahjoja erityisesti jaettiin: Suositulle näyttelijälle saattoi lahjanäytäntöjen kautta tilitettyä jopa kolmannes vuoden palkasta lyhentämättömänä teatteriseurueen tulojen ohi. Teattereiden kannatti kuitenkin myöntää resettejä näyttelijöilleen esimerkiksi opintokassan kartuttamiseksi, vuosipäivien tai naimisiinmenon yhteydessä ja teatterista erottaessa, sillä niillä mitattiin yleisön suosiota. [- -] Näyttelijät saivat kalliita kukkakimppuja, jotka heijastelivat sekä yleisön tuhlailevaa suosiota, että kenties myös teatteriesityksen katoavaa luonnetta. Kimppuihin liitettiin kansallista symboliikkaa nauhojen ja kukkien värivalinnoilla, mutta niihin sidottiin myös rahakuoria ja koruesineitä, jotka laskettiin tuloiksi lipputulojen päälle. (Suutela)

IhailijakirjeInnokkaimmat ihailijat lähettivät kirjeitä ihailunsa kohteille. Axel Ahlbergin jäämistössä on näihin päiviin säilynyt kirje, joka on esillä parhaillaan Näyttelijän kengissä -näyttelyssä. Tammikuussa 1918 päivätyssä kirjeessä nuori nainen kertoo Ahlbergille miten paljon häntä ihailee ja toivoo, ettei suuri näyttelijä suuttuisi tästä ”julkeasta ja häpeämättömästä” lähestymisestä. Nimetön kirjoittaja ei odottanut vastausta: Tällä kirjeellä ei ole minkäänlaista tarkoitusta. Riittää vain kun tiedän että olette sen lukeneet, se tuottaa jonkinlaista iloa minulle itselleni. Ahlberg ei pelkästään lukenut, vaan myös säilytti kirjeen, ja Teatterimuseossa se kertoo tarinaa suomalaisen teatterin varhaisvaiheiden tähdistä ja ihailijoista. Klikkaamalla kuvaa kirje aukeaa pdf-muodossa.

Teatterimuseon aikakirjoissa on merkintä teatteritähtien antaumuksellisesta ihailusta ihan lähihistoriastakin. Svenska Teaternin Hype-nuorisomusikaalin ja sen esiintyjien melkein hysteerisiä mittasuhteita saanut ihailu konkretisoitui teatterille virtaavina pehmoleluina ja muina pikku lahjoina vuosina 1995–1995. Pehmoleluja ja kirjeitä kertyi laatikoittain. Ne olivat esillä Teatterimuseossa vuonna 1995 nähdyssä näyttelyssä ja onpa joku esillä nytkin Näyttelijän kengissä -näyttelyssä! (HUOM: Näyttelijän kengissä -näyttely oli esillä vuonna 2013.)

Aplodeita, nimikirjoitusten pyytäjiä, ihailijakirjeitä, kukkia, jopa lahjoja – yleisön ihailu on osa näyttelijän elämää. Mitä suositummaksi ja tunnetummaksi näyttelijä urallaan kohoaa, sitä enemmän huomiota ja ihailua hän saa osakseen. Arvokkaita lahjoja ei nykyään ehkä paljon enää, mutta kukkia ja ihailijakirjeitä varmasti kirjoitetaan. Ihailu ja ihailun kohteista unelmointi itsessään ei ole muuttunut, vaikka sen osoittamisen tavat ovatkin nykyaikaistuneet. Sosiaalinen media on muuttanut idoleiden ja fanien suhdetta ja yhteydenpitoa. Nykyään suosikkinäyttelijöiden kuulumisia voi lukea Twitteristä ja tykkäämisensä voi julkistaa napinpainalluksella Facebookissa!

 

Lähteet:
Suutela Hanna, Impyet. Näyttelijättäret Suomalaisen Teatterin palveluksessa, Like 2005.
Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, Kustannusliike Opas, s.a.

Haku