Marraskuu: Malviinan rahat
Marraskuun esineemme sekoittaa teatterihistorian ja todellisen elämän tapahtumia. Esine itsessään on tiettävästi osa todellista, aikanaan eläneiden ihmisten tarinaa, mutta nivoutuu teatterihistoriaankin… Valokiilassa marraskuussa: ”Malviinan rahat”.
Valokiilassa kimmeltää joukko tummuneita kolikoita ja kulunut nahkakukkaro. Esineet on saatu museolle Suomen Kuvalehden järjestämän teatteriperinteen keruukilpailun tuloksena vuonna 1985. Lahjoittajan mukaan rahoilla on ainakin ajatuksellinen yhteys Hella Wuolijoen näytelmiin.
Hella Wuolijoen näytelmistä (1886–1954) tunnetaan parhaiten viisiosainen Niskavuori-näytelmäsarja, joka kertoo hämäläisen suurtilan vaiheista ja asukkaista 1880-luvulta 1940-luvulle. Hella Wuolijoelle niskavuorelainen maisema ja elämänmeno olivat tuttuja hänen miehensä Sulo Wuolijoen kotitilalta Hauholta.
Niskavuori-sarjan ytimen muodostaa suvun vahvojen naisten ja heikkojen miesten jatkumo. Näytelmät kertovat vallasta, rahasta ja erityisesti suvun kunniasta sekä sukutilan velvoitteista vasten Suomen historian todellisia tapahtumia ja yhteiskunnan asettamia normeja. Niskavuoren nuori emäntä (1940) sijoittuu 1880-luvulle ja kansallisen heräämisen aikaan. Niskavuori saa nuoren miniän, kun Saaroisten rikas Loviisa vihitään Niskavuoren isännän, Juhanin kanssa. Juhanilla on kuitenkin salainen, sopimaton suhde tilan karjakon, Malviina Multian kanssa. Malviina synnyttää Juhanille pojan samaan aikaan kun Loviisa-nuorikko myös odottaa lasta.
Juhanin ja Malviinan suhde järkyttää niskavuorelaisia ja etenkin Loviisaa, mutta suvun kunnian vuoksi se on kestettävä. Juhani ei osaa luopua Malviinasta, mutta ei myöskään pysty tunnustamaan poikaansa ja tilannetta. Loviisa yrittää järjestää Malviinan pois tilalta ja tarjoaa hänelle rahaa ja pestiä sukulaistensa luona Pohjanmaalla. Kuvassa Loviisa (Glory Leppänen) tyrkyttää rahaa Malviinalle (Dagi Angervo) Porin Teatterin versiossa 1941. Kuva: Teatterimuseon arkisto.
Omanarvontuntoinen Malviina kieltäytyy rahoista ja työpaikasta, mutta lähtee kuitenkin. Hän muuttaa poikansa kanssa Helsinkiin. Loviisa jää avioliittoonsa ja Niskavuorelle, pitää suuren tilan koossa ja palvelusväen kurissa läpi tulevien myrskyisten vuosikymmenten: sortovuosien, Suomen itsenäistymisen, sisällissodan sekä talvi- ja jatkosotien.
Vastaava tarina rikkaan miehen ja palvelustytön suhteesta ja aviottomasta lapsesta löytyy myös toisesta Hella Wuolijoen näytelmästä. Justiina-näytelmän nimihenkilö, itsenäinen ja älykäs piikatyttö joutuu talollisen, Robert Harmeliuksen viettelemäksi ja sitten hylkäämäksi.
Keruukilpailussa museolle saadut kolikot ovat lahjoittajan antaman tiedon mukaan elatusmaksuja, joita suuren tilan isäntä olisi maksanut aviottoman poikansa äidille ja että heidän tarinansa olisi esikuvana Juhanin ja Malviinan sekä Justiinan ja Robertin tarinoille. Nämä elävän elämän todelliset henkilöt on tunnistettu ja heidän tiedetään eläneen 1800–1900-lukujen vaihteessa. Rahojen lyöntivuoden ajoitus ei kuitenkaan aivan täsmää. Osa kolikoista on valmistettu vasta oletetun maksajan kuoleman jälkeen. Aivan samoista kolikoista ei siis varmastikaan ole kyse. Mutta tarina on yhtäkaikki kiehtova. Ja kiehtova on myös ajatus siitä miten kirjailijan luomien fiktiivisten henkilöiden taustalla on todellisia ihmisiä ja tapahtumia. Mikä näissä ihmisissä ja tapahtumissa on herättänyt Hella Wuolijoen kiinnostuksen? Miten vahvasti ne ovat vaikuttaneet näytelmiin?
Vahvistusta ja lisävaloa asiaan ei Wuolijoelta itseltään löydy. Hänen näytelmiään on tutkittu paljon ja tutkijat ovat osoittaneet monia yhtymäkohtia erilaisten todellisten tapahtumien ja näytelmien välillä. Tämä, jos mikä, on kuriositeetti!