Osa 7: Esitys
Jos olet tutustunut Teatterikissan kotiseikkailujen aikaisempiin osiin, sinulla on nyt kasassa esityksen eri osa-alueet: tarina, roolihahmot, puvustus, lavastus, valo ja ääni.
Kertaa keksimäsi tarina, voit vielä muokata sitä tarvittaessa uudelleen. Kerää käyttämäsi roolipuvut, rekvisiitta ja lavastuselementit. Asettele ja valmistele valot ja äänet. Harjoittele esitystä.
Seuraa tällä sivulla Teatterimuseon ystäväporukan etenemistä kohti ensi-iltaa. Löydät ideoita ja tehtäviä tarinan edetessä!
Teatterimuseossa harjoitukset ovat sujuneet sähköjen palaamisen jälkeen erinomaisesti ja Avaruusseikkailu 2020 on pian valmis esitettäväksi. Koko työryhmä ihailee esityksestä otettuja lehdistövalokuvia, mainosvideoita, julisteita ja käsiohjelmaa.
”Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa ensi-iltaan”, toteaa Teatterikissa. ”Öööh…tuota…ei taida olla, erehdyin ja luulin sen olevan jo ensi viikolla. Lippuja on myyty, ensi-ilta täynnä ja kaikkeen materiaaliin on laitettu väärät päivät”, sanoo Kuiskaajahiiri ja nieleskelee kyyneleitä.
Kaikki ovat hetken hiljaa. Kuiskaajahiiri toistelee mielessään lausetta moka on lahja moka on lahja onko moka lahja onko moka on lahja on...
”No, olemmeko valmiita ensi-iltaan jo ensi viikolla, sitä ennen kenraali?” kysyy Teatterikissa työryhmältä. Vastaus on yksimielinen kyllä. Kuiskaajahiiri tarjoaa kaikille kierroksen lempijuustoaan.
Kenraaliharjoitus tarkoittaa viimeistä harjoitusta ennen ensi-iltaa. Kenraalissa kaikki produktion osat (mm. puvut, lavastus, maskeeraus, valot ja äänet) ovat samanlaiset kuin varsinaisessa ensi-illassa.
Avaruusseikkailu 2020:n kenraali sujuu mainiosti. Soturiprinsessa Leila unohtaa muutaman kerran repliikin, mutta Kuiskaajahiiri pelastaa tilanteen. Muutokset käsikirjoitukseen toimivat. Raketin laskeutumiseen tehdyn äänimaiseman ajoitusta täytyy hieman viilata. Valoja varten tehdään vielä näyttelijöille tarkentavia paikkamerkkejä teipillä lattiaan. Näyttelijän putoavia housuja kiristetään, jotta hän voi keskittyä esittämiseen, eikä jännittää sitä, milloin housut valuvat kokonaan alas.
NÄYTTÄMÖ/ESITYSTILA: Mieti mikä olisi paras paikka näyttämölle? Onko se sijoitettu nurkkaan, keskelle huonetta, jollekin korokkeelle vai kenties pitkää seinää vasten? Miten saat helpoiten ja turvallisesti ripustettua mahdollisia kankaita tai aseteltua lavastuksen elementtejä ja esityksessä käytettäviä valoja? Vai tapahtuuko esityksesi eri tiloissa ja katsojat seuraavat mukana? Esitys voi tapahtua myös ulkona.
KATSOMO: Mistä suunnasta haluat yleisön katsovan esitystä? Suoraan edestä, ympyränä näyttämön ympärillä, hyvin läheltä? Istuvatko, makoilevatko vai seisovatko katsojat? Voit rakentaa katsomon esim. tuoleilla tai tyynyillä.
KENRAALI: Millaiset ovat tunnelmat kenraalinäytöksessä? Voit pitää kenraalin vaikka yhdelle ihmiselle ja kutsua yleisöön myös kaikki omat tutut ja turvalliset lempilelut ja ruukkukasvit.
TEATTERIMAAILMAN USKOMUKSET
Teatterimaailmassa on paljon erilaisia uskomuksia siitä, mitkä asiat voivat vaikuttaa esityksen onnistumiseen. Taikauskoon perustuvat uskomukset elävät edelleen ja vaikka niihin suhtaudutaankin huumorilla, monet tavat ovat jääneet elämään arjessa.
Yleisin taikausko on, että ennen esitystä näyttelijöille ei saa toivottaa onnea, eikä missään nimessä voi itse kiittää, jos joku onnea erehtyy toivottamaan. Tämä perustuu vanhaan uskomukseen, että sanomalla onnentoivotus ääneen manataankin onniteltavalle oikeasti epäonnea.
Koska onnentoivotuksesta seuraa epäonnea, epäonnentoivotuksesta seuraa onnea. Siksi näyttelijät usein kehoittavatkin ennen esitystä toisiaan katkomaan koipensa (break a leg). Tarkkaan ei tiedetä miksi juuri näin, mutta se saattaa liittyä siihen, että näytelmän päätyttyä yleisö osoittaa suosiotaan teokselle ja kutsuu näyttelijät lavalle kumartamaan, eli taittamaan jalkansa. Entisaikoina yleisö saattoi myös heittää rahaa lavalle, ja halutessaan rahat näyttelijän täytyi kumartua noukkimaan ne.
Entä oletko koskaan kuullut aavevalosta? Näyttelijät ovat usein vahvoja persoonia joiden uskotaan jäävän rakastamiinsa teatterirakennuksiin vielä kuolemansa jälkeenkin. Edesmenneitä tähtiä varten näyttämölle on ollut tapana jättää rakennuksen tyhjennyttyä yksinäinen spottivalo päälle, jotta haamunäyttelijät ovat voineet käydä yöllä esiintymässä. Tällä tavalla on myös käytännöllinen perusta - näin kukaan ei pääse aamuhämärässä paikalle tullessaan vahingossa putoamaan pimeältä lavalta.
”Onpa jännittävää”, supatti Kuiskaajahiiri, ”onkohan täälläkin oma kummitus ja pitäisikö meidän jättää sille valo palamaan?” ”Apua, muistankohan mitä, että ei saa toivottaa onnea”, pohti puolestaan Pölypallero. Koko joukko alkoi harjoitella koiven katkaisu -toivotusta.
”On niitä uskomuksia muitakin…”, kuului Arkistomadon ääni näyttämön reunalta. ”Eri teattereissa on erilaisia tapoja. Yhdessä teatterissa roolipukuja ei saa pestä ennen ensi-iltaa, jotta niissä säilyy harjoittelun hiki. Toisessa on tapana mennä ensi-iltaan harjoituksissa käytetyssä paidassa.” Teatterikissa nyrpisti herkkää nenäänsä, ”tuota tapaa me emme ainakaan ota käyttöön!”
”Onnentoivotusten sijaan saatetaan antaa onnenpotku tai sitten sanotaan toi-toi-toi”, jatkoi Arkistomato kissasta välittämättä. ”Näihin onnentoivotuksiin kuuluu, ettei niihin vastata mitenkään. Myös esityksen jälkeen tapahtuvia kiitoksia varten on omat uskomuksensa. Omaisten näytöksessä ei saisi kiittää tai kumartaa, mutta tässä kyllä usein joustetaan ja kumarretaan yhden kerran. Tapana on myös katsoa kukkien antajien nimiä vasta näytöksen jälkeen.” Arkistomato piti pienen tauon ja jatkoi: ”Kenkiä ei saa nostaa pöydälle eikä plaria pudottaa lattialle. Jos plari putoaa, sitä pitää suudella tai sen päälle pitää istua.” Nyt kaikkia alkoi jo naurattaa. Miten paljon asioita esityksiin liittyykään! ”Uskomukset vaihtelevat. Mutta on yksi taikausko, joka on yhteinen monessa eri maissa”, tarinoi Arkistomato. ”Macbeth-näytelmän nimen sanominen ääneen tuottaa huonoa onnea. Nimeä ei siis sanota ääneen eikä näytelmää myöskään siteerata!”
Arkistomadon luento teatterin uskomuksista saa kaverukset pyörälle päästään. Hetken pohtimisen jälkeen päästään jatkamaan esityksen valmisteluja.
KUTSU JA KÄSIOHJELMA: Valmista käsiohjelma ensi-iltaan! Katso alla olevasta kuvasta mitä tietoja käsiohjelmasta on ainakin hyvä löytyä.
SOITTO: Tee oma soitto! Teatteriesityksen alkamisesta ilmoitetaan yleisölle kolmella soitolla. Voit ottaa ideoita äänen tuottamiseen Teatterikissan kotiseikkailut osa: 5 ÄÄNI.
Ensimmäinen soitto - esityksen alkuun on n. 10 min.
Toinen soitto - esitys alkaa n. 5 min. kuluttua
Kolmas soitto - juuri ennen ovien sulkemista, on kiirehdittävä paikoilleen, koska esitys alkaa tuota pikaa.
Teatteriesityksissä on usein myös väliaika. Sen alkamisesta/päättymisestä ilmoitetaan kuulutuksella tai kellon soitolla.
Kuuntele millaisen soiton äänen Teatterikissa ystävineen sai valmiiksi:
VÄLIAIKATARJOILU: Järjestä väliaikatarjoilu yleisölle! Väliaika tarkoittaa esityksen näytösten välissä olevaa taukoa, jonka aikana yleisö ja esiintyjät voivat levätä ja valmistautua seuraavaan näytökseen. Voit tarjota esim. hedelmiä, marjoja, keksejä, mehua, vettä yms. Jos pidät leipomisesta, voit yllättää pienillä makeilla tai suolaisilla makupaloilla. Isoja aterioita väliajalla ei kuitenkaan ehdi nauttia.
Teatterikissa jekutti yleisöä ja toi tarjoiltavaksi myös tarpeistonvalmistajan kädentaidon näytteet.
KUKITUS: Valmista kukka! Esityksen lopuksi näyttelijät usein kukitetaan. Voit kerätä kimpun ulkoa löytyvistä kasveista tai valmistaa esim. sanomalehteä, teippiä ja vesivärejä käyttämällä itsellesi kukan.
ENSI-ILTA
Avaruusseikkailu 2020 ensi-ilta on tänään. Työryhmä on innoissaan mutta myös erittäin jännittynyt. Kuiskaajahiiri imeskelee hermostuksissaan pastillia ettei vaan köhise kuiskaajankopissaan. Teatterikissan häntä vatkaa hermostuneesti, vaikka hän ei esiinny kuin parissa kohtauksessa. Jännitys voi olla yhtä kovaa, riippumatta roolin repliikkien määrästä tai näyttämöajasta. “Sopiva määrä jännitystä on hyvää asia. Se virittää meidät tilaan, jossa olemme valmiita ylittämään itsemme. Se mitä olemme tekemässä on meille myös tärkeää ja siksi haluamme onnistua! Anna mennä”, rohkaisee Arkistomato kulissin takana.
A. Kehon lämmittely
- Pyörittele hartioita, käsiä, nilkkoja, polvia, lonkkia. Venyttele kaulan lihaksia. Taivuta päätä toiselle sivulle kohti hartiaa, anna pään pudota hitaasti päätä sivulle ja siitä kohti toista hartiaa. Lopuksi nosta pää hitaasti pystyyn. Hiero kasvoja. Avaa leukaa, irvistele, rullaa kieltä ulos.
- Huulipäristele kuin hevonen, sihise ja suhise, tee äänenavausharjoituksia ja muista hengittää.
- Yhdessä muiden kanssa voi leikkiä vaikkaa hippaa tai tehdä erilaisia improvisaatioharjoituksia.
B. Vie rekvisiitta ja mahdolliset vaihdettavat roolipuvut paikoilleen hyvissä ajoin. Kun tiedät että kaikki on paikoillaan, sinun ei tarvitse enää huolehtia tai panikoida niistä. Voit myös käydä samalla käydä omaa roolityötäsi ja näytelmää läpi.
C. Keskittymisharjoitus
- Hengitysharjoitukset sopivat hyvin keskittymiseen ja löydät niistä itsellesi parhaiten sopivan. Voit kokeilla vaikka hengittää sisään ja laskea samalla mielessäsi neljään, 1-2-3-4. Pidätä hetki ilmaa ja hengitä ulos samalla tavoin laskemalla neljään. Voit pidentää harjoitusta vähitellen yksi numero kerrallaan, mutta muista säilyttää sisään- ja uloshengitys samanpituisina.
- Yhdessä muiden kanssa tehty tarina. Ollaan piirissä. Ensimmäinen lausuu sanan, ja seuraavat yrittävät jatkaa sen lauseeksi, yksi sana kerrallaan. Sanoista muodostuu tarina.
D. Onnenpotku.
Onnenpotkuja annetaan ennen ensi-illan alkamista työryhmän sisällä työryhmäläiseltä toiselle. Ollaan piirissä. Onnenpotku tapahtuu niin että ottaa toista ihmistä olkapäistä kiinni ja potkaisee polvella takapuolelle. Onnenpotkun aikana ei saa puhua eikä reagoida mitenkään eikä toista saa tietenkään satuttaa.
ESITYS ALKAA
Museomestari Sisu huolehtii että katsojat joko sammuttavat puhelimensa tai asettavat sen lentotilaan. Päällä ollessaan kännykät aiheuttavat häiriöitä äänentoistoon. Yleisö kutsutaan kolmella soitolla katsomoon.
Ensimmäinen puoliaika
Näyttämöllä esiripun takana. Yleisö istuutuu katsomoon, selaa käsiohjelmaa ja kuuluu rupattelua. Valot himmenevät, hiljaisuus. Nyt jännittää, melkein oksettaa, kädet tärisevät.
Esirippu aukeaa, valo nousee, ensimmäiset repliikit, ääni värisee, pakko nielaista. Onneksi tulee äänimaisema. Tarina soljuu eteenpäin, käännekohta. Yleisö on mukana, elää ja hengittää samaa rytmiä, ihana tunne, joku itkee, joku nauraa. Avaruusrakettia lasketaan köydellä alas katosta, Teatterikissa näkyy raketin ikkunasta, yleisö haukkoo henkeään. Raketti näyttää hienolta valoissa ja kohdallaan olevassa äänimaisemassa. Yleisö taputtaa lujaa.
Esirippu sulkeutuu, valot nousevat. Väliajan merkiksi soi kello.
Väliaika
Väliaikatarjoilu, jossakin muussa kuin esitystilassa. Samaan aikaan kun yleisö tyytyväisenä mutustelee ihania väliaikatarjoiluja, työryhmä vaihtaa mahdollisesti lavasteita, korjaa maskeerausta koska hiki valuu, kuroo hakaneulalla repeytynyttä puvun helmaa yms. Vähän myös levätään, jutellaan tai ollaan rauhassa itsekseen.
Tarpeistonvalmistaja Juhani Rytkölän tekemä anjovisvoileipä. Kuva: Stella Karlsson.
Toinen puoliaika
Katsojat palaavat, nyt on rento olo. Esiintyjien ja yleisön välillä virtaa, mikään ei voi mennä pieleen, kunnes… planeetan haltuun ottaneet SaturnusSorsat kompastuvat sisääntulossaan räpylöihinsä ja kierivät näyttämölle kaataen avaruusraketin. Kun raketti kaatuu, se irrottaa köyden katosta ja köysi kamppaa Soturiprinsessa Leilan näyttelijän, jonka miekka ja kypärä kierivät jonnekin kauas. Kulissien takana kaikki ovat kauhuissaan, nyt meni kaikki pilalle!
MUTTA yleisö räjähtääkin raikuvaan nauruun ja väliaplodeihin. SaturnusSorsat pääsevät jaloilleen ja Leila kerää rekvisiittansa, tästä mokasta syntyikin hyvää toimintaa esitykseen.
Siitä eteenpäin rullaillaan flow-tilassa.
Esityksen viime minuutit. Teatterikissa seisoo yksin näyttämöllä ja katsoo raketin lähtevän takaisin Linnunradan taakse ja sanoo, ”Maailma on nyt pelastettu”. Valot himmenevät, äänimaisema hiljenee. Pieni hetki on aivan hiljaista. Sitten raikuvat aplodit, yleisö seisoo, huutaa BRAVO!
Esiintyjät kumartavat ensin erikseen esiteltyinä tai kaikki yhdessä ja lopulta kaikki yhdessä. Seuraa kukitus, anna itsellesi kukat tai pyydä joku muu antamaan ne sinulle. Myöhemmin tavataan läheisiä ja kavereita, jotka olivat katsomassa. Rupatellaan, halaillaan ja kiitellään.
Väliin mahtuu esitys ja kommellus jos toinenkin, kunnes…
Teatterikissan karonkka.
Viimeisen esityksen päätteeksi järjestetään usein karonkaksi kutsuttu juhla. Siihen osallistuvat esityksen työryhmän jäsenet.
Avaruusseikkailu 2020 työryhmä juhlii karonkkaa. Siellä tarjoillaan Mehukattia kaikissa eri mauissa, tanssitaan, kehutaan, muistellaan, pidetään puheita, halataan, itketään ja nauretaan. “On mielenkiintoista tehdä teatteria, oppia ja ymmärtää uutta sen eri osa-alueista, itsestä ja muista. Ja parasta on saada tutustua näin mahtaviin tyyppeihin kuin te olette”, puhuu Teatterikissa vakavana kaikille ja pyyhkii viiksikarvastaan kyynelpisaraa. Illan päätteeksi otetaan vielä ryhmähalaus ja kaikki kömpivät tyytyväisinä koteihinsa. Teatterikissa ottaa esiin koristeraavitun arkistolaatikkonsa ja käpertyy kerälle tyytyväisenä kehräten.
Kuuntele Teatterikissan rauhoittavaa hiljaista kehräystä: Audio
Kun olet saanut oman esityksesi valmisteltua ja esitettyä yleisölle, oletkin käynyt läpi koko Teatterikissan kotiseikkailun! Onneksi olkoon!
Kiva, että osallistuit ja olit mukana. Toivottavasti sinulla on ollut hauskaa ja olet oppinut uusia asioita teatterin tekemisestä. Meistä olisi mahtavaa nähdä sinun esityksesi. Tule joskus Teatterimuseon näyttämölle esittämään se!
Ja jos tykkäsit ja harmittaa, että seikkailu on ohi, voit aloittaa uudelleen alusta!
Kiitokset sinulle!
Lähteet:
Teatterin uskomuksista:
https://kouvolansanomat.fi/uutiset/lahella/501b4709-3990-4237-b145-c66ae8d47682
Lue myös:
https://kysymuseolta.fi/teatterimuseo/#!id=25
https://kysymuseolta.fi/teatterimuseo/#!id=177