18.12.2017

Dokumentointiprojektia suunnittelemassa

Kuluneena syksynä heräsi pukusuunnittelijoiden ja puvuston muiden ammattilaisten parissa keskustelu ja innostus oman työn dokumentoimiseen ja tallentamiseen. Keskustelua käynnisteli Teatterimuseollakin useassa eri projektissa työskennellyt pukusuunnittelija, tutkija Joanna Weckman. Joanna otti yhteyttä meihin ja mekin innostuimme!

Esiintyjien käyttämillä puvuilla on merkittävä roolinsa näyttämöllä, elokuvissa ja televisiossa, mutta silti pukutyön tekijät jäävät usein näkymättömiksi, pohti Joanna. Teosten visuaalista ulkomuotoakin on tutkittu ja analysoitu, mutta myös pukutyön ja sen tekijöiden – pukusuunnittelijoiden, pukujen toteuttajien, pukijoiden ja pukuhuoltajien – tutkimusta tarvitaan!

Me Teatterimuseossa jaamme tämän ajatuksen. Emme tallenna vain viimeisteltyä esitystä, valokuvia, videotallennetta, pukuja ym., vaan myös työprosessit on tärkeä saada talteen. Pukuluonnoskokoelmamme on laaja, mutta ei kerro työstä kaikkea. Miten työtä tehdään, mitä siihen liittyy, mistä kokonaisuus syntyy? Kurkistukset kulissien taakse ovat kiinnostavia paitsi tutkijoille, myös teatteriyleisölle.

Vanhimmat Teatterimuseon kokoelmissa pukutyöstä kertovat valokuvat ovat vähän vanhempia kuin Suomi nyt, syksyltä 1912. Kolmessa Kansallisteatterin puvustosta otetussa valokuvassa näkyy sovitustilanne, ompelijoita ja pukuvarasto. Niiden avulla meillä on nykyisin ainutlaatuinen mahdollisuus päästä näkemään, millaisissa tiloissa työskenneltiin, mitä työvaiheita työhön kuului, millaisia koneita oli käytössä, kuinka monta työntekijää työskenteli puvustossa ja keitä he olivat. Olisi hienoa, jos sadan vuoden kuluttua tutkijat voisivat saada vastaavan silmäyksen 2010-luvun pukutyöhön!

Joannalla on kokemusta sekä teatterityön arjesta että pukusuunnittelun tutkimuksesta: Jotta pukutyötä voidaan tutkia, työskentelyprosessien tallentaminen on välttämätöntä. Vaikka nykyisin esityksiä tallennetaan säännöllisesti, työskentelyprosessien dokumentointi työnantajan toimesta on harvinaista ja hyvin satunnaista. Joitain pukutyöstä otettuja valokuvia löytyy teattereiden omista arkistoista, mutta usein niissä ei ole nimiä eikä päivämääriä. Elokuvien kuvauspaikoilla kuvatuissa valokuvissa puvut ovat jo valmiita, mutta kuvaushetkeä edeltävät työvaiheet eivät tallennu. Museokokoelmista löytyy pukuja, pukuluonnoksia ja kuvia valmiista puvuista, mutta varsinaista kulissien takana tehtävää työtä on toistaiseksi tallennettu museokokoelmiin hyvin vähän.

Arjen kiireessä omaa työtään tulee harvoin itse dokumentoitua, sen tiedämme myös Teatterimuseossa. Perusresursseilla museon on kuitenkin, ainakin toistaiseksi, vaikeaa lähteä kiertämään teattereita ja tallentamaan teattereissa tehtävää kulissien takaista työtä, niin tärkeää kuin se olisikin. Syksyn aikana keskusteluissa alkoi hahmottua tapa saada silti jotain talteen. Vaikka vain yhden päivän verran? Voisiko nykydokumentointia tehdä joukkoistamalla?

Jos mahdollisimman moni pukutyön tekijä valitsisi itselleen sopivan päivän, hetken tai projektin, josta kertoisi? Kuvaisi työtään itse tai avustajan kanssa valokuviin tai videolle? Teatterimuseo neuvoisi tallennusformaateissa ja muissa yksityiskohdissa. Ja se mitä talteen saataisiin, tallennettaisiin Teatterimuseoon! Saisimme talteen kokonaisuuden, joka kertoisi millaista on ammatillinen pukutyö satavuotiaassa Suomessa? Miltäpä se kuulostaisi?

Meidän mielestämme se kuulostaisi aika hienolta! Nykydokumentointiprojekti #Pukupäivä on syntynyt! Lisää kuulette tammikuussa!

Ilona Kemppainen ja Joanna Weckman

Kuvissa Suomen Kansallisteatterin pukuvarasto, ompelimo ja sovitustilanne puvustossa, kuvausajankohta todennäköisesti syksy 1912. Kuvat: Teatterimuseon arkisto.