Teatterimuseo

Teatterimuseon tallennussuunnitelma

Tallennussuunnitelma YLIMENOKAUDELLE 2019

Teatterimuseon tallennusvastuu määräytyy toiminnasta valtakunnallisena erikoismuseona. Teatterimuseo ylläpitää suomalaisen esittävän taiteen kansallista kokoelmaa. Teatterimuseo vastaa ammatillista esittävää taidetta koskevan aineiston tallennuksesta ja sen koordinoinnista Suomessa.

Esityksen valmistaminen on prosessi, johon osallistuu joukko esittävän taiteen ammattilaisia. Tilaan ja aikaan sidoksissa olevasta taidemuodosta jää jäljelle erilaista todistusaineistoa. Yhä suurempi osa syntyvästä aineistosta on digitaalisessa muodossa, mikä asettaa uusia haasteita tallennustoiminnalle.

Esittävää taidetta koskevaa esineistöä ja arkistoaineistoa tuottavat ja säilyttävät esittävien taiteiden instituutiot, ryhmät ja yksittäiset alan ammattilaiset. Aineistoja tallentavat kokoelmiinsa Teatterimuseo ja useat muut muistiorganisaatiot.

Tallennusvastuu ja  yhteistyö

Teatterimuseon säätiön toistaiseksi voimassa olevien sääntöjen ja johtosäännön mukaisesti museon tehtävänä on

  1. säilyttää ja hoitaa taiteenlajin ominaispiirteitä ja kehitystä valottavaa museokokoelmaa ja arkistoaineistoa sekä kartuttaa niitä tallentamalla esineistöä, valokuvia sekä muuta aineistoa ja saattaa se tiedontarvitsijoitten käytettäväksi.
  2. ylläpitää valtakunnallista nauhoitearkistoa, joka tallentaa ääni- ja kuvatallenteita.
  3. ylläpitää alansa tutkimustoimintaa.
  4. julkistaa näyttelyin, julkaisuin ja muulla tavoin tietoa taiteenalan kehityksestä.
  5. toimia yhdyssiteenä alansa ja yleisön välillä pyrkimyksenä lisätä tietoa, ymmärrystä ja mielenkiintoa taiteenalaa kohtaan sekä syventää keskinäistä vuorovaikutusta.
  6. ylläpitää alansa kansainvälisiä suhteita ja tehdä suomalaista teatteria tunnetuksi sekä esitellä ulkomaisia teatteritaiteen ja sen lähialueiden saavutuksia.

Museon toiminta-alueena on koko Suomi. Museo keskittyy ensisijaisesti suomalaista ammatillista esittävää taidetta (teatteri, tanssi, ooppera, esitystaide, sirkus) sekä alan tekijöitä ja järjestöjä koskevan aineiston tallentamiseen. Uusi tallennusalue sirkus on erityisen kansainvälinen ja edellyttänee siksi kansainvälisten aineistojen osalta tapauskohtaista harkintaa.

Museon ensisijaisen tallennusvastuun ulkopuolelle jäävät muun muassa radio- ja tv-teatterit, harrastajateatterit ja teatterialan oppilaitokset. Tapauskohtaisen harkinnan ja tallennusvastuuneuvotteluiden avulla pyritään kuitenkin varmistamaan, ettei korvaamatonta aineistoa tuhoudu.

Teatterimuseon lisäksi esittävien taiteiden aineistoja tallentavat useat muistiorganisaatiot. Alan esineistöä on alueellisissa museoissa, joskin vaihtelevissa määrin. Arkistoaineistojen osalta on selkeämpiä linjauksia. Kaupunginteattereiden vanhoja arkistoja säilytetään pääsääntöisesti kaupunginarkistoissa. Ruotsinkielisen teatterikentän toimijoiden arkistot ovat enimmäkseen Svenska litteratursällskapet i Finlandin ja Åbo Akademin kirjaston hallussa. Taidehallinnon ja ‑opetuksen asiakirjoja säilytetään lähinnä Kansallisarkistossa ja kaupunginarkistoissa. Kansallisarkistossa on myös pieni määrä ammatillisten teattereiden ja lukuisa joukko taiteilijoiden arkistoja, mutta Kansallisarkisto ei enää aktiivisesti tallenna tämän aihepiirin aineistoja. Alan merkittäviä henkilöarkistoja on lisäksi esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa ja Kansalliskirjastossa. Työväenteattereiden arkistoja on erityisesti Kansan Arkistossa ja Työväen Arkistossa. Työväenteattereista suuri osa edustaa harrastajatoimintaa. Esittävien taiteiden alan harrastajien esineistöä ja arkistoaineistoja on lisäksi ainakin alueellisissa museoissa, kotiseutuarkistoissa, Kansallisarkistossa ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistossa.

Suuri osa etenkin tuoreemmista aineistoista on esittävien taiteiden alan yhteisöjen ja yksityishenkilöiden hallussa. Suomen kansallisooppera ja -baletti on alan yhteisöjen joukossa poikkeus sikäli, että se vastaa itse myös arkistonsa pitkäaikaissäilytyksestä. Suomen kansallisoopperan ja -baletin esineistöä sen sijaan on vastaanotettu Teatterimuseon kokoelmiin.

Esittävien taiteiden aineistojen tallentamisessa on suhteellisen vähän päällekkäisyyttä. Teatterimuseo pyrkii kuitenkin käymäään neuvotteluja museo- ja arkistokentällä vastuunjaon tarkentamiseksi ja suunnitelmallisuuden vahvistamiseksi. Tallennusvastuunjaosta sovitaan ammatillisten museoiden valtakunnallisen tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkoston TAKOn (http://tako.nba.fi/index) piirissä sekä osana arkistosektorin valtakunnallisen hankintapolitiikan laatimista. TAKO-verkoston toimintaa koordinoivat Museovirasto ja Suomen kansallismuseo, ja arkistosektorin neuvotteluja johtaa Kansallisarkisto. Lisäksi Teatterimuseo keskustelee tallennustyön linjauksista esittävien taiteiden ammattikentän ja alaan liittyvän korkeakouluopetuksen edustajien kanssa.

Teatterimuseo tarjoaa tietoa ja ohjausta esittävien taiteiden aineistojen säilyttämiseen liittyen ja osallistuu tarvittaessa keskusteluun siitä, mihin muistiorganisaatioon pohdintaa herättävät aineistot siirretään pitkäaikaissäilytystä varten. Teatterimuseon tietopalvelu ohjaa asiakkaita heidän etsimiensä aineistojen pariin.

Tallennusperiaatteet

Teatterimuseon tallennustyö on tavoitteellista, suunnitelmallista ja valikoivaa. Kokoelmien on vastattava suomalaisen esittävän taiteen monimuotoisuutta. Museon on omalta osaltaan huolehdittava siitä, että tuleville sukupolville, erityisesti tutkimuksen tarpeeseen, säilyy riittävän kattavasti tietoa suomalaisen esittävän taiteen perinteestä. Tallennustyössä huomioidaan myös näyttelyiden ja museopedagogiikan tarpeet.

Aineistoja valittaessa niiden arvoa pohditaan eri näkökulmista. Tukena voidaan käyttää esimerkiksi merkitysanalyysimenetelmää (ks. http://www.museoliitto.fi/merkitysanalyysimenetelma), jossa kriteereinä ovat edustavuus, autenttisuus, historiallinen ja kulttuurinen merkitys, elämyksellinen ja kokemuksellinen merkitys, yhteisöllinen merkitys, ideaalitila, hyödynnettävyys ja käytettävyys.

Merkitysanalyysimenetelmän tapaisten yleisen tason kriteerien lisäksi Teatterimuseossa pohditaan aineistoja myös esittävien taiteiden erityisalaan liittyvistä näkökulmista. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • esityksen korkea taiteellinen taso
  • esityksen tietyn osatekijän erityismerkitys (esiintyjän työ, lavastus, puvustus, valo- ja äänisuunnittelu, koreografia, ohjaus jne.)
  • esittävän taiteen eri muodot
  • edustavuus esimerkiksi suhteessa eri lajityyppeihin, aikakausiin, alueellisuuteen, tuotantorakenteisiin ja populariteettiin
  • esittävien taiteiden alan erilaiset ilmiöt
  • uutta etsivät kokeilut
  • osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun
  • kehityslinjojen seuraaminen (ohjaajantyö, esiintyjän kehitys jne.)
  • alan työtavat sekä taiteelliset ja hallinnolliset prosessit

Yllä mainittuja kriteereitä sovelletaan esinekokoelmissa ja arkistossa osin eri tavalla. Esinekokoelmissa kaikki tallennustyö on lähtökohtaisesti valikoivaa. Teatterimuseon arkistossa aineistoja tallennetaan kolmen rinnakkaisen periaatteen mukaan. Arkistossa tallennustyön kohteena ovat 1) arkistokokonaisuudet (yhteisöjen ja yksityishenkilöiden arkistot), 2) erilliskokoelmien aineistot (periaatteessa koko kentän käsiohjelmat ja julisteet, vuoteen 2016 saakka myös lehtileikkeet) ja 3) valikoivan tallentamisen kulloisetkin kohteet.

Sekä esinekokoelmien että arkiston valikoivassa tallentamisessa sovelletaan yllä mainittuja kriteereitä. Samaa kriteeristöä käytetään myös kokoelmapoistoja tehtäessä. Teatterimuseossa ja laajemmin museokentällä tehdään kokoelmapoistoja erityisesti siksi, että aikaisemmin aineistoja on vastaanotettu väljemmin periaattein kuin nykyisin. Esinekokoelmien tallennuksessa on pyritty siirtymään aikaisemmin vallalla olleesta yksittäisten esineiden tallennuksesta kokonaisuuksien tallentamiseen eli niin kutsuttuun kokonaistallennukseen. Kokonaistallennuksessa esimerkiksi tietystä esityksestä pyritään tallentamaan monipuolisesti esineistöä ja lisäksi arkistoaineistoa. Arkiston erilliskokoelmissa tavoitellaan kattavuutta, joten niiden osalta seulotaan vain ylimääräiset kaksoiskappaleet. Arkistokokonaisuuksien vastaanottamisesta sovitaan tapauskohtaisesti ja valtakunnallinen tallennusvastuunjako huomioiden. Valintaa tehdessä yllä mainittua kriteeristöä sovelletaan yleisemmällä tasolla, ja kunkin arkistokokonaisuuden sisällä aineistoja seulotaan tukeutuen arkistokentän yleisiin seulontaperiaatteisiin (ks. mm. https://www.arkisto.fi/uploads/normit/valtionhallinto/maarayksetjaohjeet/Yksityisarkistojen_seulontaohje.pdf). Sekä esinekokoelmien että arkiston aineistoja tallennettaessa pyritään tallentamaan myös kontekstia ja muistitietoa, koska aineiston arvo ja merkitys syntyvät suhteessa laajempiin asiayhteyksiin.

Aktiivinen tallentaminen liittyy Teatterimuseossa tyypillisesti näyttelyprojekteihin tai muihin ajankohtaisiin hankkeisiin. Resurssien salliessa hankitaan aineistoja myös liittyen kokoelmien aukkokohtiin tai nykytallennushankkeisiin. Nykytallennusta ovat esimerkiksi alan merkittävien toimijoiden haastattelut tai valittuihin esityksiin liittyvien aineistojen tallentaminen kokonaistallennuksen hengessä. Aktiivinen tallentaminen painottuu tavallisimmin 1960-luvun tai myöhäisempien vaiheiden ilmiöihin, ja aineistojen valinnassa sovelletaan yllä mainittuja kriteereitä. Varhaisempien aineistojen osalta priorisointi ei tavallisesti ole yhtä tärkeässä asemassa, koska näitä aineistoja on vähemmän jäljellä.

Sekä esinekokoelmien että arkiston aineistojen valitsemisessa huomioidaan valtakunnallinen tallennusyhteistyö. Teatterimuseon kokoelmat karttuvat pääasiassa aineistolahjoituksin. Deponointeja eli talletuksia vältetään.

Tallennuksen kohteet

Esittävien taiteiden alalla itse teos katoaa, mutta siitä jää monenlaista todistusaineistoa. Esityksen suunnittelu- ja harjoitusvaiheessa syntyy erilaisia muistiinpanoja, apurahahakemuksia, näytelmäteksti/dramaturgia, sovitus/käsikirjoitus, koreografien suunnitelmia, partituureja, puku- ja lavastusluonnoksia, pienoismalli, työpäiväkirjoja, tiedotus- ja markkinointimateriaalia ja niin edelleen. Valmiista esityksestä jää esimerkiksi käsiohjelma, juliste, valokuvia ja kuvatallenne, lavaste-elementtejä, pukuja, teatterinukkeja ja tarpeistoa. Myös esitysarvostelut kertovat esityksestä. Esitystilojen menneisyydestä ja alan ammattilaisten työtavoista todistavat muun muassa valokuvat, erilaiset kalusteet sekä valo, ääni- ja videotekniikka. Muistitietoa voidaan tallentaa haastatteluin.

Alan organisaatioiden toiminnasta ja hallinnollisesta työstä kertovat teattereiden sekä tanssi- ja oopperaryhmien ja alan järjestöjen arkistokokonaisuudet, jotka tyypillisesti sisältävät esimerkiksi pöytäkirjoja, toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia sekä kirjeenvaihtoa. Alan yksittäisten ammattilaisten näkökulma tulee esille henkilöarkistoissa.

Yllä mainittujen aineistojen avulla voi tehdä tulkintoja myös alan laajemmista ilmiöistä.

Teatterimuseo pyrkii tallentamaan aineistoja monipuolisesti, mutta harkitusti ja valikoiden. Museon esinekokoelmat koostuvat esineistöstä ja luonnoksista. Arkistoon tallennetaan asiakirja-aineisto, valokuvat ja av-aineisto. Toistaiseksi suurin osa aineistoista on analogisessa muodossa, mutta aineistoja digitoidaan järjestelmällisesti. Sähkösyntyisen aineiston osuus kasvaa jatkuvasti, ja tämä väistämättä muuttaa tallennettavien objektien luonnetta ja tallennustyön käytäntöjä. Esimerkiksi lavastussuunnittelua tehdään nykyään yhä enemmän tietokoneella.

Kokoelmien käyttäjät ja asiakkaat

Kokoelmaesineistöä ja arkistoaineistoa esitellään yleisölle museon näyttelyissä Kaapelitehtaalla ja kiertonäyttelyiden sekä verkkonäyttelyiden ja ‑julkaisujen kautta myös valtakunnallisesti. Kokoelmalainojen myötä Teatterimuseon aineistoja on esillä myös muiden museoiden näyttelyissä.

Esinekokoelmien ja arkiston aineistot ovat tutkijoiden käytettävissä tutkijasalissa. Tieto- ja kuvapalvelu vastaa tiedusteluihin myös puhelimitse ja sähköpostitse sekä Kysy museolta ‑verkkopalvelun kautta. Asiakkaita ovat muun muassa alan tutkijat, opiskelijat, taiteilijat, toimittajat, sukututkijat sekä muiden muistiorganisaatioiden edustajat. Tiedonhauissa tärkeimpiä työkaluja ovat museon kokoelmatietokanta Ida sekä Teatterimuseon ja Teatterin tiedotuskeskuksen yhteisesti ylläpitämä esitystietokanta Ilona.

Kehitysnäkymiä ja tulevaisuuden haasteita

Teatterimuseolle yksi lähivuosien merkittäviä kehitysnäkymiä on tallennusalueen laajentaminen esitystaiteeseen ja sirkukseen. Esitystaidetta on jossain määrin tallennettu jo aiemmin, mutta jatkossa tämä uudehko alue huomioidaan vahvemmin. Sirkusta Teatterimuseo on esitellyt jo näyttelyissä, mutta kokoelmiin alan aineistoja ei ole tallennettu. Kumpikin uusi alue edellyttää keskusteluja tallennusvastuun rajaamisesta. Esitystaiteen osalta lähialueita ovat esimerkiksi performanssitaide ja mediataide. Sirkus ja sen aineistot ovat tyypillisesti huomattavan kansainvälisiä. Teatterimuseo tallentaa lähtökohtaisesti kotimaista esittävää taidetta, joten sirkuksen osalta rajanvetoa on pohdittava. Museon henkilökunnan on myös perehdyttävä sirkukseen ja jatkettava jo aloitettua verkostoitumista kentällä.

Esittävien taiteiden uudehkoista alueista myös soveltava esittävä taide on tarpeen huomioida Teatterimuseon tallennustyössä aktiivisemmin. Oman kysymyksensä muodostavat katsojakokemukset. Nykyisellään ne ovat museon kokoelmissa edustettuna lähinnä kritiikkien muodossa.

Erikoismuseona Teatterimuseo pyrkii vahvistamaan omaan tallennusvastuualueeseensa liittyvää tallennusyhteistyötä eri tahojen kanssa. Tekemänsä aineistokyselyn pohjalta Teatterimuseolla on yleisen tason tietoa oman tallennusalueen aineistoista muiden muistiorganisaatioiden kokoelmissa, ja tallennusyhteistyön suunnitelmallisuuden vahvistamiseksi on tarpeen nostaa neuvoteltavaksi tiettyjä osa-alueita. Neuvotteluja käydään esimerkiksi TAKO-verkoston piirissä, ja jatkossa Teatterimuseo osallistuu myös arkistosektorin valtakunnallisen hankintapolitiikan neuvotteluihin. Arkistosektorin suuntaan tiivistyvästä yhteistyöstä on jo sovittu Kansallisarkiston kanssa, ja varsinaiset neuvottelut ovat yksi lähitulevaisuuden tärkeä kehittämistehtävä.

Esittävän taiteen lähialueiden tallennustyöhön liittyvään keskusteluun Teatterimuseo osallistuu tarpeen mukaan. Tavoitteena on jatkaa neuvotteluja televisio- ja radioteatterin tallennusvastuun jakautumisesta. Esittävien taiteiden harrastajien aineistot eivät kuulu Teatterimuseon tallennusvastuualueelle, mutta Teatterimuseo haluaa herättää valtakunnallista keskustelua tämän alueen suunnitelmallisesta huomioimisesta. Keskustelua on tarpeen käydä sekä harrastajakentän että muistiorganisaatioiden kesken.

Tallennustyön linjauksista käytyä keskustelua esittävien taiteiden ammattikentän ja esittäviin taiteisiin liittyvän korkeakouluopetuksen edustajien kanssa monipuolistetaan.

Aineistojen säilymiseen kentällä liittyy erilaisia haasteita, joista keskeinen on esittävien taiteiden kentän monimuotoisuus. Vain osa toiminnasta on sidoksissa vakiintuneisiin organisaatioihin, joiden aineistot säilyvät suhteellisen hyvin. Vapaan kentän pienillä ryhmillä on hyvin vähän resursseja aineistojen säilyttämiseen, ja yksittäistuotantojen aineistot hajautuvat helposti eri tahoille ja ovat vaarassa tuhoutua.

Neuvonta- ja koulutustyötä esittävien taiteiden kentän toimijoiden suuntaan vahvistetaan entisestään. Sähköpostitse, puhelimitse ja paikan päällä annetun neuvonnan ja jo perinteeksi muodostuneiden ammattilaisseminaarien täydennykseksi neuvontaa on laajennettu julkaisemalla Teatterimuseon kotisivuilla aineistojen säilytys- ja järjestämisohjeistusta. Ohjeistuksesta pyritään tiedottamaan laajasti. Uutena toimintamuotona aloitetaan säännölliset tutustumis- ja neuvontavierailut esittävien taiteiden alan toimijoiden luokse.

Tavoitteena on, että kentällä osattaisiin huomioida myös aineistojen kulttuuriperinnöllinen merkitys. Toisaalta Teatterimuseon on pyrittävä aktiivisemmin reagoimaan tallennustarpeisiin. Valikointiprosesseja ja tallennustapoja kehitetään edelleen kokoelmien strategiatyöryhmissä.

Nykydokumentointi on tärkeä osa museotyötä. Kokoelmatiimissä etsitään riittävän kevyitä ja tehokkaita toimintatapoja, jotta nykydokumentointia olisi museon resursseilla mahdollista toteuttaa. Esityskeskeisen tallennuksen rinnalla halutaan tallentaa esittävien taiteiden arkea, muun muassa työtapoja ja ‑prosesseja.

Myös kokoelmien perustyöhön eli aineistojen järjestämiseen, luettelointiin, digitointiin ja käyttöoikeuksien sopimiseen on haasteellista löytää resursseja. Hallinnollisten tehtävien, suunnittelutyön sekä näyttelyiden ja verkkoaineistojen taustatyöhön osallistumisen myötä amanuenssin ja arkistonhoitajan aika ei riitä perustyöhön. Tarvitaan siis lisätyövoimaa. Kokoelmien karttuminen ja tallennusvastuualueen laajentuminen lisäävät koko ajan myös hylly- ja makasiinitilan tarvetta.

Syntyjään digitaalisten aineistojen – erityisesti massa-aineistojen – vastaanottaminen edellyttää kokoelmien perustyöhön uusia käytäntöjä. Teknologian kehitys muuttaa myös esitysten suunnittelemisen ja valmistamisen prosesseja sekä itse esityksiä, mikä tulee huomioida kokoelmatyössä. Tarkoituksenmukaisia kokoelmakäytäntöjen muokkauksia pohditaan sekä esittävien taiteiden alan että muistiorganisaatioiden ammattilaisten kanssa. Merkittävä käytännön haaste on niin syntyjään sähköisten kuin digitoitujenkin aineistojen pitkäaikaissäilytys.

Teknologian nopean kehittymisen ja Teatterimuseon Ida-tietokannan vanhenemisen myötä valitaan uusi kokoelmahallintajärjestelmä ja käynnistetään sen käyttöönotto eri työvaiheineen. Käytännössä uusi järjestelmä on edellytys myös sille, että kokoelma-aineistoja ja aineistojen luettelointitietoja voidaan julkaista Finnassa. Lisäksi uuden järjestelmän toivotaan mahdollistavan esimerkiksi lahjoittajien osallistamisen luettelointityössä ja erilaisten yleisöjen joukkoistamisen metatietojen rikastamisessa.

Finnassa julkaiseminen on merkittävä tapa lisätä aineistojen saatavuutta, mutta aineistoja julkaistaan myös muilla tavoin, esimerkiksi museon omilla verkkosivuilla. Tämä vahvistaa valtakunnallisuutta ja antaa mahdollisuuksia myös kansainvälisyyteen. Yksi tärkeä kehittämisalue on avoimen datan tarjoaminen. Tämän toivotaan lisäävän ja monipuolistavan aineistojen käyttöä.

Aineistojen verkkojulkaisemista sekä Finnassa että muualla rajoittaa myös jatkossa se, että suuri osa Teatterimuseon arkiston ja esinekokoelmien aineistoista on taiteellisen työn tuloksia (esimerkiksi esitystallenteet, valokuvat, erilaiset tekstit, lavastus- ja pukuluonnokset, näyttämöpuvut ja lavastuspienoismallit). Näin ollen aineistojen julkaisemisessa on huomioitava tekijänoikeudet ja lähioikeudet. Alan poikkeuksellisuudesta johtuen käyttöoikeuksien hankkiminen edellyttää mittavia lisäpanostuksia. Tämä korostuu tavallistakin enemmän avoimen datan kohdalla, koska hankittavat luvat ovat erityisen laajat.

Teatterimuseossa on jo pitkään kehitetty kokoelma-aineistojen käyttöä koskevia sopimuskäytäntöjä. Tärkeä esimerkki on esittävien taiteiden keskeisten järjestöjen kanssa tehty av-sopimus, joka on huomioitu teatterialan työehtosopimuksessa. Sopimus mahdollistaa esitystallenteiden lahjoittamisen Teatterimuseolle ja aineistojen määritellyn käytön. Av-sopimuksesta ja sen soveltamisesta on kuitenkin edelleen tarpeen keskustella kentän edustajien kanssa. Merkittävin haaste on se, että Teatterimuseon neuvottelukumppanit eli ammattiliitot ja etujärjestöt eivät kata kenttää koko monimuotoisuudessaan. Myös yksittäisten tahojen kanssa sovellettavia käyttöoikeussopimuksia on tarve päivittää.

Yksityisyyden suoja on huomioitava yhä monitahoisemmin. Teatterimuseossa tietosuoja rajoittaa erityisesti luettelointitietojen ja arkistoaineistojen julkaisemista. Lisäksi on kehitettävä kokoelmatyössä tarvittavien henkilötietojen hallinnoimista esimerkiksi kokoelmahallintajärjestelmässä. Muistiorganisaatiokentälle on tulossa alan yhteiset linjaukset tietosuojaan liittyen.

Teatterimuseon tallennus- ja kokoelmatyötä kehitetään yhteistyössä kotimaisten muistiorganisaatioiden ja esittävien taiteiden ammattilaisten kanssa. Kansainvälisiin keskusteluihin on osallistuttu esimerkiksi NCTD:n (Nordisk Center for Teaterdokumentation) ja ENICPA:n (The European Network of Information Centres for the Performing Arts) kautta. Teatterimuseo on SIBMAS-järjestön (Société Internationale des bibliothèques et des musées des arts du spectacle) jäsen. Tavoitteena on tiivistää ja luoda uusia suhteita sekä alan kansainvälisiin järjestöihin että muistiorganisaatioihin. Tarkoituksena on keskustella muun muassa tallennusalueen rajaukseen liittyvistä kysymyksistä ja tallennustyön hyvistä käytännöistä.

Haku