Teatterimuseo

Tunteiden viemää!

19.02.2021

Teatterikissan talvilomaseikkailu 2020 Teatterimuseossa

Vuosi sitten Teatterimuseossa oli kuhinaa

Helmikuussa 2020 Teatterimuseossa kävi kuhina, kun joukko Helsingin yliopiston draamakasvatuksen valinnaisten opintojen opettajaopiskelijoita suunnitteli talviloman teatteriseikkailua. Tässä jutussa esitellään tarkemmin opetusyhteistyön kulkua ja talvilomaseikkailun toteutusta. Jutun lopuksi arvioidaan opetusyhteistyön merkitystä opiskelijoille  ja  laajemmin eri oppilaitosten ja museoiden yhteistyötä.  Toivotaan, että pian päästään nauttimaan vuorovaikutuksellisista elämyksistä museoympäristöissä.

Sivun yläreunan kuvassa teknikko ja viisas eläin, Minna Saarela ja Anu Tasajärvi, venyttelevät ja harjoittelevat tunteiden hallitsemista. Kuva: Pia-Riitta Stenberg.

Immersiiviset oheisohjelmat osa Teatterimuseon toimintaa

Koko perheen immersiiviset oheisohjelmat toteutetaan museon näyttelyissä neljä kertaa vuodessa juhlapyhinä tai loma-aikoina. Tarinan dramaturgia, hahmot, tehtäväpisteet sekä alku- ja loppuhuipennukset suunnitellaan kulloisenkin teeman ja museon näyttelyiden mukaan. Osallistavan draaman avulla herätetään museo esineistöineen henkiin ja ollaan kontaktissa asiakkaisiin. Teatterimuseolle opetusyhteistyö korkeakoulujen tai muiden oppilaitosten kanssa mahdollistaa yleisölle monipuolisempien ja erilaisten kokonaisuuksien toteuttamisen suuremmalla tekijäjoukolla. Opetusyhteistyön myötä luodaan myös verkostoja tulevaisuuden tekijöihin, asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin. Museo saa myös arvokasta tietoa ja kokemusta, miten voimme edelleen kehittää toimintaamme ja tarjota opiskelijoille tärkeitä tosielämän haasteita.

Tällaisen yhteistyön avulla opiskelijat pääsevät kokemaan perusopetuksen opetusuunnitelmaa tukevia, ilmiöpohjaiseen oppimiseen ja eheyttäviin oppimiskokonaisuusiin pohjautuvia suunnitteluprosesseja autenttisissa oppimisympäristöissä.

Mitä siellä oikein tapahtui?

Opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella omiin opintoihinsa liittyen yhteistyössä Teatterimuseon kanssa talviloman ohjelma Teatterikissan lomaseikkailut -konseptiin, joka on tärkeä osa Teatterimuseon teatterikasvatusta ja yleisötyötä ryhmäkäyntien lisäksi. Opiskelijoiden toteuttama Teatterikissan talviseikkailu: Tunteen viemää! oli osa tätä konseptia.

Talvilomaviikon aikana toteutettuun teatteriseikkailuun pystyi osallistumaan museon sisäänpääsylipulla tai museokortilla. Neljän päivän aikana siihen osallistui 427 ihmistä vauvasta isovanhempiin. Yksi seikkailukierros kesti osallistujista riippuen yhdestä tunnista kahteen tuntiin. Opiskelijat ohjasivat opettaja roolissa -työtavan avulla seikkailuun osallistujia eläytymään tarinaan ennalta suunnitellun dramaturgian mukaisesti Teatterimuseon eri tiloja hyödyntäen.
 

teatterikissat 2020

Rooleissa oli kaksoismiehitys. Vasemmalla teatterikissa, Flavia di Nola-Vatanen, valmistautuu vastaanottamaan teatteriseikkailijat. Oikealla teatterikissa, Patrik Polvi, odottaa jo kovin, löytyykö Katlan häntä. Kuvat: Pia-Riitta Stenberg.

Osallistavan teatteriseikkailun suunnittelu

Opiskelijoiden tavoitteena oli Osallistavan draaman (7 op) opintojakson jälkeen hallita osallistavan teatterin keskeisiä käsitteitä, työtapoja ja toimintamuotoja, soveltaa osallistavan teatterin didaktisia käytänteitä opetus- ja kasvatustyössä, oppia suunnittelemaan draamallisia opetus- ja oppimisprosesseja ja ohjaamaan eri-ikäisiä oppijoita. Lisäksi opiskelijoiden tavoitteena oli ymmärtää, kuinka draamaa käytetään oman opetustyön kehittämisessä. Opintojakson aikana käsiteltiin myös oman opettajuuden rakentumista suhteessa draamakasvatuksen erilaisiin näkökulmiin ja mahdollisuuksiin. Pedagogisen suunnittelun runkona käytettiin yhteisöllisen suunnittelun draamakasvatuksen kontekstiin kehitettyä pedagogista mallia (Stenberg, 2019a, 137; Stenberg, 2019b, 10).

Talviseikkailua lähdettiin suunnittelemaan Teatterimuseossa jo useasti seikkailleen teatterikissan aiempien tarinoiden pohjalta. Suunnittelu aloitettiin kartoittamalla Teatterimuseon tilat ja muu rekvisiitta sekä teatteriseikkailuun aiempina vuosina osallistuneiden henkilöiden ikäjakauma. Nopeasti tämän ennakkosuunnittelun aikana tultiin siihen tulokseen, että kehyskertomusta lähdettiin suunnittelemaan devising-menetelmällä. Tällöin valmista käsikirjoitusta ei ollut olemassa, eikä tarinan runko noudattanut mitään tiettyä kaavaa. Suunnittelurajoitteina kehyskertomukselle toimivat Teatterimuseon tilat ja niissä liikkuminen sekä opiskelijoiden määrä toiminnan aikana ja osallistujien käyttämä aika Teatterimuseolla. Suunnittelun lähtökohdaksi haluttiin ottaa teema, joka läpäisisi sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen suunnittelun perusteet, sillä teatteriseikkailun varsinaisena asiakasryhmänä olivat 5–10-vuotiaat lapset.

Aluksi suunnittelua tehtiin yhdessä isossa ryhmässä. Tässä vaiheessa teemaksi valittiin tunnekasvatus ja erityisesti tunteiden käsittely. Kehyskertomukseksi muodostui tarina, jossa Teatterimuseon aulassa sijaitsevan lohikäärme Katlan hännänpää oli kateissa. Katla kuului näytelmäseurueeseen, joka valmistautui ensi-iltaan. Kaikilla oli kiirettä, stressiä, epävarmuutta, huolia ja suorituspaineita tulevasta esityksestä. Kaikkein jännittävin tilanne oli Katla-lohikäärmeellä, sillä hänellä oli tulevassa esityksessä tärkeä rooli ja monta pitkää monologia. Tiedettiin, että Katla  on sydämellinen nuori lohikäärme, josta kaikki pitävät, mutta kun häntä kiukutti, harmitti tai suututti, muuttui hän mahdottomaksi ja alkoi raivota. Katla tiesi tämän itsekin ja päätti varmistaa, ettei mitään ikävää pääse tapahtumaan ja pudotti hännänpäänsä. Nyt hännänpää oli kateissa ja teatteriseikkailuun osallistuneiden tuli etsiä kadonnut häntä ja auttaa Katlaa hallitsemaan tunteitaan, jotta näytelmän harjoitukset voisivat jatkua ja ensi-ilta alkaa.

Talvilomaseikkailun toteutus

Tarina jakautui Teatterimuseolla kahdeksaan eri toimintapisteeseen, jossa kussakin oli yksi tai useampi opiskelija opettaja roolissa -työtavan mukaisesti viemässä tarinankertojana toimintaa eteenpäin. Lisäksi tarinaan kuului toimintapisteitä, joissa ei ollut erikseen roolihahmoa ohjaamassa toimintaa. Näissä pisteissä oli erilliset kirjalliset toimintaohjeet ja ne liittyivät olennaisesti Teatterimuseossa jo oleviin museotiloihin.

Teatterimuseoon oli rakennettu eri pisteitä, joissa joko opiskelijat ohjasivat toimintaa tai siellä sai toimia itsenäisesti omana ryhmänään:

  • Aloitus: teatterikissa toivottaa osallistujat tervetulleiksi ja esittää tehtävän; siistijä-ennustaja vastailee toimintaan liittyviin kysymyksiin ja antaa kaikille reittikartan
  • Näyttämöllinen tunneilmaisu: Ohjaajan ja näyttelijän roolihahmot sitouttavat osallistujat tarinaan erilaisin draaman työtavoin (esim. patsasharjoitukset) ja  tunneilmaisuharjoituksin (esim. ääni- ja kehollinen ilmaisu)
  • Visuaalinen tunneilmaisu: lohikäärmevalmentajat roolissa ollen auttavat osallistujia hahmottamaan eri tunteiden värejä (tunnepiirtäminen)
  • Aistihuone (haju, näkö ja kuulo): keskitytään itsenäisesti haistelemaan eri tuoksuja, rentoudutaan tyynyillä musiikin soidessa taustalla ja havannoidaan huoneeseen rakennettua valoinstallaatiota
  • Tunteiden hallitseminen: teknikko ja viisas eläin -roolihahmot opettavat osallistujia rauhoittumaan (joo-ja -harjoitus, hengitys- ja tietoisuusharjoituksia)
  • Tunnelman luominen: hyödynnetään museon pienoislavastenäyttämöitä ja rakennetaan erilaisia tunnetiloja myötäillen erilaisia näyttämökuvia
  • Tunteiden piilottaminen: hyödynnetään museon valmiita greenscreen-mahdollisuuksia
  • Valo- ja ääni-ilmaisu: hyödynnetään museon valmista materiaalia tanssillisen liike- ja tunneilmaisun tulkitsemisessa
  • Toiminnan reflektointi: teatterihiiren roolihahmossa ohjataan osallistujia kokoamaan taria yhteen ja miettimään, miten Katlaa voisi auttaa. Osallistujat kirjoittavat kirjeen Katlalle ja kas kummaan, kadonnut häntä löytyy viimein!
  • Tarinan lopetus: teatterikissa on odottanut Katlan kanssa hännän löytymistä ja kun osallistujat ovat lukeneet kirjoittamansa kirjeen Katlalle ja jättäneet tarinalle jäähyväiset (draamasopimuksen purku), voivat he jatkaa itsenäisesti juhlintaa Arkadia-salissa.

Projektiin liittyvässä draamaprosessissa yhteinen esiymmärrys luotiin samalla, kun kehyskertomusta ideoitiin ja kehiteltiin. Kun yhteiseen esiymmärrykseen oli päästy koko ryhmän kanssa, jakauduttiin pienempiin ryhmiin suunnittelemaan eri toimintapisteitä eri tiloissa. Samalla hahmotettiin eri toimintapisteillä esiintyvien roolihahmojen tehtävää niin, että yhteinen tarina etenisi ja osallistujat voisivat kokea eläytyvänsä samaan tarinaan koko teatteriseikkailun ajan. Roolihahmot saatiin henkiin erilaisin draamallisen harjoituksin, jolloin myös improvisatorinen vuorovaikutteisuus roolihahmojen välillä ja roolihahmojen ja osallistujien välillä tarinassa mahdollistui. Sawyer (2011) esittääkin, että tällaista hallittua improvisaatiota tulisi harjoitella, jotta saavutettaisiin tehokkaampi ja luovempi oppimisen ja opettamisen tila.

Seurueen johtaja 2020

Teatteriseurueeen johtaja, Claudia von Savolax, Pia-Riitta Stenberg, on huolissaa rahoistaan, jos esitys ei pääse valmistumaan seurueen tunnesotkujen johdosta. Kuva: Pipsa Lilja.

Projektin merkitys draamaopettajaksi kasvulle

Opiskelijoilta kirjoittivat projektin jälkeen palautteessaan, että olivat oppineet projektin aikana suunnittelua (devising-menetelmä, ryhmätyötaidot), itseilmaisua ja roolissaoloa. Toiminta autenttisessa oppimisympäristössä toi oppimiseen motivaatiota ja innostusta: ”Hektisessä toimintaympäristössä työskenteleminen antoi valmiuksia monipuolisiin työtapoihin draaman maailmassa. Suunnittelemamme kokonaisuus antoi hyvät lähtökohdat soveltaa ja toteuttaa jatkossa osallistavaa draamaa tai esimerkiksi draamaprosessin tms.”.
Toistojen kautta heille tuli myös varmuutta roolissaolosta: ”Itse tapahtuma antoi ajatuksia ja välineitä näyttelijäntyöhön ja itsensä ilmaisuun roolissa. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka itse omaksui roolin ja pysyi siinä”.

Yhteistyö oppilaitoksen ulkopuolella avasi eräälle opiskelijalle ”millaista yhteistyötä voitaisiin tehdä koulun ja museoiden välillä draaman keinoin”. Toki he muistuttivat, että projektit oppilaitoksen ulkopuolella tulee muistaa ”focusoida opiskelijoiden omaan oppimiseemme, eikä vain tuottaa toimintaa taidelaitokselle”. Yksi opiskelija ei kokenut saavansa projektista välineitä omaan draamaopettajuuteensa, ”koska ei näe tekevänsä vastaavia projekteja tulevassa opettajan työssään projektin mittavuuden johdosta”.  Projektin suunnittelutyö koettiin kaikkein haastavimmaksi, mutta ”projektin vaiheet kaaoksesta hiotuksi timantiksi tulivat hienosti esiin”.

Teatteriseikkailun jälkeen palautetta pyydettiin myös museon asiakkailta, ja heiltä tullut palaute oli kaiken kaikkiaan positiivista: ”Upea kokemus ja tarinan kuljetus. Tunteet tulivat taas tutummiksi ja niiden hallinta. Miten ne voisivat toimia voimavarana? Entä elämän kompassina? Lisää tällaista, kiitos!” ja ”Hurjan tärkeä aihepiiri ja tarinoitu tämän ympärille loistavasti. Näitä lisää! Ainutlaatuinen kokemus, jolla vahvistetaan myös tulevien sukupolvien kiinnostus teatteriin. Kiitos!”

Mitä voisi tehdä jatkossa?

Kokemuksemme perusteella kannustamme opettajia draaman ympärille rakennettujen erilaisten satu- ja teatteriseikkailuiden suunnitteluun autenttisissa oppimisympäristöissä eri toimijoiden kanssa. Erilaiset autenttisissa oppimisympäristöissä tapahtuvat hallittuun improvisaatioon perustuvat oppimiskokemukset ovat tärkeitä niin toteuttajille kuin niihin osallistujille. Näin mahdollistuu myös varhaiskasvatussuunnitelman ja perusopetuksen opetussuunnitelman toteuttaminen erilaisten eheyttävien oppimiskokonaisuuksien ympärille. Rohkaisemme draamaopettajia ottamaan yhteyttä paikallisiin museoihin erilaisten draamaprosessien toteuttamiseksi ja huomioimaan ajankohtaiset teemat (mm. ilmastonmuutos, tunnekasvatus, tasa-arvo- ja demokratiakasvatus, globaalit ilmiöt) draamaprosessin suunnittelussa. Tunteiden viemiä teatteri- ja draamaseikkailuja kaikille!

 

KT, FM Pia-Riitta Stenberg, Helsingin yliopisto, draamakasvatuksen yliopistonlehtori 2019-2020

Milla Kortemaa, Teatterimuseo, teatteripedagogi

 

Lähteet
Sawyer, R.K. 2011. What Makes Good Teachers Great? The Artful Balance of Structure and Improvisation. Teoksessa R. K. Sawyer (toim.) Structure and improvisation in creative teaching. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 1–24.
Stenberg, P-R. 2019a. Osallistavan draamaprosessin yhteisöllinen suunnittelu – Pedagoginen malli ja toiminta digitaalisessa oppimisympäristössä. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Technology. No 135. Joensuu.
Stenberg, P-R. 2019b. Osallistavan draamaprosessin suunnittelu. Kielikukko, 4, 6–11.

 

Haku