Teatterimuseo

Valokiilassa maaliskuussa Kari Karnakosken harjoitustossut

Maaliskuun esine kertoo tanssijan työn arjesta. Näissä tossuissa ei ole kimallusta ja glamouria, ne ovat hyvin vaatimattomat. Mutta ne kertovat tanssijan arjesta enemmän kuin kimaltavat esiintymisasut. Valokiilassa-palstalla esitellään maaliskuussa tanssija Kari Karnakosken harjoitustossut.

Karnakoski_pienempiKari Karnakoski (19.4.1908–11.1.1985) oli balettitanssija, tanssinopettaja ja koreografi. Hän aloitti tanssiopinnot varsin myöhään. Muistelmissaan Tanssin ja rakastin (1983) hän kuvaili ensimmäisiä tanssituntejaan oopperan balettitunneilla balettimestari Georg Gén opetuksessa: Aloittaessani tanssin olin jo 19-vuotias, kömpelö ja voimaton. Oli suoranainen ihme, etten lannistunut jo muutaman päivän kuluttua. Mutta into sai minut jatkamaan. Mikään mahti maailmassa ei saanut minua jäämään pois tunneilta.

Kuvassa Karnakoski 1930-luvun alussa. Kuva: Heinrich Iffland / Teatterimuseon arkisto.

Karnakoski opiskeli Gén johdolla kaksi vuotta ja otti samalla yksityistunteja Alexander Saxelinilta. Vuodesta 1930 Karnakoski jatkoi opintojaan Pariisissa. Alkuun hän vielä palasi näytäntökauden ajaksi tanssimaan Kansallisoopperaan, mutta pian hän jäi pysyvästi Pariisiin. Hän tanssi mm. Pariisin Opéra Comiquessa, Ida Rubinsteinen balettiseurueessa ja Ballet Russessa. Ranskan vuosien jälkeen seurasi oleskelu ja työskentely USA:ssa, mistä Karnakoski palasi Suomeen Karnakoski palasi 1940-luvun lopulla.

 

Tanssiura jatkui Suomessa vielä mm. Lucia Nifontovan kanssa, mutta pääasiassa Karnakoski työskenteli Suomessa tanssinopettajana ja koreografina. Hän johti Kansallisoopperan balettikoulua 1952–56 ja opetti omassa tanssikoulussaan. Karnakoskelle myönnettiin Pro Finlandia vuonna 1966.

1980-luvulla kirjoittamassaan elämäkerrassa Karnakoski summaa uraansa: Ehdin omasta mielestäni käydä koko balettitaiteen aakkoset läpi. Olin Preobraženskajan oppilas, tanssin kuorossa, sittemmin solistina, olin kiertueilla ja näin mitä tanssi parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Minulla ei ole mitään illuusioita siitä. Se on ankaraa taidetta. Se on raskasta mutta suurenmoista. [- -] Mitä kaikesta on jäänyt jäljelle? Kokoelma muistoja, surullisia ja haikeita mutta myös riemastuttavia, hurjia ja vähän arveluttaviakin.

Muistojen lisäksi jäljelle on jäänyt mm. esiintymisasuja, valokuvia, haastattelunauha Teatterimuseon kokoelmissa. Ja nämä harjoitustossut!

Karnakosken balettitossut

Haku