09.11.2016

Teattereita Helsingin menneisyydestä, osa 6

Tällä kertaa menneiden teattereiden sarjassa esitellään edelleen pystyssä ja paikallaan oleva rakennus. Se on valittu sarjaan siksi, että monikaan ei välttämättä tiedä sen menneisyyttä aktiivisena teatteritalona, rakennuksen nykykäyttö kun on toisenlaista. Kyseessä on tuttu maamerkki Kolmen sepän patsaan tuntumasta: Vanha Ylioppilastalo.

Axel Hampus Dahlströmin suunnittelema, uusrenessanssia edustava Vanha Ylioppilastalo valmistui vuonna 1870. Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä sijaitsevassa ylioppilaiden kulttuurikeskuksessa on rakennuksen lähes 150-vuotisen olemassaolon aikana nähty runsaasti teatteria. Vanhalla ovat toimineet Folkteatern, Kansan Näyttämö seuraajineen, Intimiteatteri, HYY:n Kulttuurikeskus sekä tiloissa edelleenkin toimiva Ylioppilasteatteri.

Julkisivuun on kaiverrettu latinaksi Spei suae patria dedit eli Isänmaa lahjoitti toivoilleen muistoksi siitä, että rakennustyöt kustannettiin ympäri Suomea kerättyjen lahjoitusten avulla. Kuva: I.K. Inha, 1908. Suomen valokuvataiteen museo. https://www.flickr.com/photos/valokuvataiteenmuseo/15751152303/in/album-72157650075006210/

Pääsisäänkäynnin viereiset Väinämöisen ja Seppo Ilmarisen patsaat ovat Robert Stigellin taidonnäyte. Ne asetettiin paikalleen vasta 1888, sillä alun perin Dahlström oli suunnitellut niiden paikalle jumalatarhahmoja. Kuva: Heikki Suomi, Teatterimuseo.

600 hengen salissa ei aluksi ollut näyttämöä, vaan se rakennettiin vuoden 1898 korjausten ja salin laajennuksen yhteydessä. Ylioppilaskunta saattoi tämän jälkeen vuokrata juhlasalia teattereille, mikä toi paljon tuloja, mutta vaati myös lisää korjaustöitä. Näyttämöä korotettiin vuonna 1911 ja tilaan rakennettiin nouseva katsomo, joka piti purkaa aina kun salia käytettiin muuhun. Epäkäytännöllistä näyttämöaukkoa laajennettiin vuonna 1929 Alvar Aallon tekemien suunnitelmien mukaisesti. Samalla Ylioppilastalon sekä Tallbergin talon väliin rakennettiin kaksikerroksinen kulissivarasto ja ohjaajan huone.

Vanhan Ylioppilastalon juhlasali ennen 1929 korjausta. Alun perin salin kaariovien muodostamat arkadit voitiin avata, jolloin rakennus muuttui yhdeksi isoksi tilaksi. Ratkaisua käytettiin usein, sillä se mahdollisti erilaisten valaistusefektien käytön. Kuvaaja tuntematon, 1920−1929. Helsingin kaupunginmuseo. https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005%3A000011ij

Vanhan Ylioppilastalon pitkäaikaisimman yhtenäisen teatterikäytön aloitti Kansan Näyttämö, joka tuli juhlasalin vuokralaiseksi vuonna 1907. Mia Backmanin johtajakausina 1922-33 Kansan Näyttämö oli Helsingin suosituimpia teattereita. 1930-luvulla teatteri yhdistettiin Koiton Näyttämön kanssa Helsingin Kansanteatteriksi ja se jatkoi toimintaansa Vanhalla Ylioppilastalolla. Seuraavalla vuosikymmenellä se yhdistyi edelleen Helsingin Työväenteatterin kanssa Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriksi. Sen pohjalta puolestaan perustettiin vuonna 1965 Helsingin Kaupunginteatteri, jonka uljas uudisrakennus kohosi Tokoinlahden rannalle Hakaniemeen. Vanha Ylioppilastalo toimi teatterin kokeilevana draamanäyttämönä aina vuoteen 1967 saakka.

Operetti Puolalaista verta esitettiin Kansan Näyttämöllä ensikertaa jo vuonna 1916 ja myöhemmin 1925.Kansan Näyttämö profiloitui operettien esittäjänä, mutta herätti huomiota myös kokeilevana näyttämönä. Kuva: Atelier Ortho, Teatterimuseon arkisto.

Vakituinen teatteritoiminta palasi Ylioppilastalolle kymmenisen vuotta myöhemmin. Mauno Mannisen perustama Intimiteatteri esiintyi juhlasalissa vuosina 1976-81. Teatteri rakensi juhlasaliin nousevan katsomon ja hankki uudet valo- ja äänilaitteet. Itse sali restauroitiin näyttävämmäksi. Kaikki menetettiin kuitenkin vain parin vuoden kuluttua, kun rakennuksessa syttyi tulipalo päivää ennen Liika viisas -esityksen ensi-iltaa lauantain 8.4. vastaisena yönä. Tulipalosta kerrotaan enemmän tässä aiemmassa Valokiilassa-palstan kirjoituksessa. (Linkki päivitetään, kun vanha teksti on saatu siirrettyä uuteen järjestelmään.)

Intimiteatterin henkilökuntaa Vanhan Ylioppilastalon edustalla tulipalon jälkeen huhtikuussa 1978. Tulipalon tuhot korjattiin nopeasti ja Intimiteatteri palasi Vanhalle Ylioppilastalolle vielä lyhyeksi aikaa. Vuonna 1981 talo palautettiin ylioppilaiden käyttöön ja Intimiteatteri muutti Pasilaan. Kuva: Magnus Löfving. Teatterimuseon arkisto.

Vaikka nykyään Vanha Ylioppilastalo tunnetaan ennemminkin tapahtumatilana ja ravintolatoiminnasta, toimii siellä teatterikin. Ylioppilastalo on Ylioppilasteatterin koti. Ylioppilasteatteri perustettiin vuonna 1926 tukemaan ylioppilasnuorison teatteriharrastusta. Vanhalla Ylioppilastalolla teatteri on esiintynyt juhlasalissa sekä musiikkisalissa vuodesta 1950 alkaen. Teatteri sai oman teatteristudion 1959, mutta tulipalon yhteydessä niin esitystila, pukuvarasto kuin arkistokin tuhoutuivat täydellisesti. Remontin yhteydessä teatterille rakennettiin uusi, 150-paikkainen studio, jonne noustaan erillisiä portaita rakennuksen oikeasta reunasta Suomalaisen kirjakaupan vierestä.

Ylioppilasteatterin 40-vuotisjuhlassa vuonna 1966 esitetty Lapualaisooppera aloitti teatterin menestyksellisen poliittisen teatterin kauden. Kuva: Lasse Naukkarinen. Teatterimuseon arkisto.

Teatteritoiminnan väistyttyä juhlasalissa saatiin nauttia vielä Helsingin Ylioppilaskunnan Kulttuurikeskuksen tapahtumista. Kulttuurikeskus järjesti keskusteluja, konsertteja, tansseja ja näyttelyitä. 80-luvulla Kulttuurikeskus toi näyttämölle runsaasti uutta tanssia ja huomattavia ulkomaisia teatterivierailuja. Kulttuurikeskus lakkautettiin 1994. Nykyisin Vanhan Ylioppilastalon juhlasali toimii vuokrattavana tapahtumatilana.