Tervetuloa Teatterin ABC:n maailmaan. Sivusto koostuu kolmesta osasta: Romeo ja Julia -pelistä sekä teatteripukusuunnittelua ja lavastustaidetta käsittelevistä kokonaisuuksista. Romeo ja Julia -pelissä huomaat, miksi sama näytelmä kannattaa tehdä uudelleen erilaisina tulkintoina. Pukusuunnittelu- ja lavastussivuilla kerrotaan näiden teatterin osa-alueiden kehityksestä, historiasta, merkityksestä ja ilmaisukeinoista. Jokaiseen aihealueeseen liittyy tehtäviä, joiden avulla voit testata, mitä osaat nyt, tai artikkelin lukemisen jälkeen, mitä olet oppinut.

Puku on näyttelijälle tärkeä työväline, tuki, turva ja ystävä. Se voi auttaa löytämään roolihahmon olemuksen ja ytimen. Puku voi olla myös vastus, kiduttaja ja vihollinen, jos se ei näyttelijän mielestä tunnu roolihenkilölle sopivalta tai jos se yllä on vaikea liikkua tai puku on valtavan painava tai kuuma.

Joka tapauksessa puvun voi sanoa olevan näyttelijän toinen iho. Se vaikuttaa näyttelijän tulkintaan roolihenkilöstä. Pukua ja näyttelijää on vaikea erottaa toisistaan. Sen vuoksi tässä pukusuunnitteluosiossa näyttelijän työ ja esittäjä kulkevat koko ajan rinnalla kun puvusta puhutaan.

Puku kertoo katsojalle missä aikakaudessa roolihahmo elää, minkä ikäinen hän on, mistä sosiaaliluokasta hän tulee. Se voi ilmaista myös henkilön sisäistä mielentilaa tai luonnetta.

Lavastuksessa näkyy esityksen visuaalinen ilme. Se kertoo katsojalle esityksen tapahtumapaikan. Kuvaako lavastus oikeaa paikkaa, mielikuvitusmaailmaa, mielenmaisemaa vai niiden sekoitusta?

Lavastuksesta voi päätellä myös esityksen tapahtuma-ajan. Se voi olla selvästi tunnistettava ajankohta kuten nykyaika, antiikin Kreikka, keskiaika. Tai esityksellä ei ole yhtä selkeätä ajankohtaa vaan se tapahtuu useassa eri ajassa. Toisaalta näytelmä voi olla kirjoitettu ja tapahtuu 1500-luvulla, mutta sen tulkinta on tuotu nykyaikaan jolloin näkyvissä voi olla piirteitä kummastakin ajankohdasta.

Lavastus paljastaa myös esityksen tunnelman. Näytelmän ilmapiiri voi olla esimerkiksi synkkä ja ahdistava tai iloinen ja toiveikas. Esityksen tyylilaji näkyy myös usein lavastuksessa. Onko se koominen, traaginen, farssi, realistinen, minimalistinen…

Kuvat:

Romeo ja Julia. Käsikirjoitus William Shakespeare, sovitus ja ohjaus Antti Mikkola, pukusuunnittelu Riikka Aurasmaa. Seinäjoen kaupunginteatteri 2014. Kuvassa Liisu Aurasmaa (Benvolio) vas., Topi Kohonen (Romeo) ja Jani Johansson (Mercutio). Kuva Jukka Kontkanen / Seinäjoen kaupunginteatteri.

Pyörteitä. Koreografia Alpo Aaltokoski, pukusuunnittelu Marja Uusitalo. Alpo Aaltokoski Company 2011. Kuvassa vasemmalta Mariano Vega, Emmi Väisänen, Esete Sutinen, Ahto Koskitalo, Kaisa Launis, Jouni Majaniemi, Jyrki Kasper, Johanna Ikola. Kuva Marko Mäkinen / Alpo Aaltokoski Company.

Drive or Die. Suunnittelu: Jukka Vieno, Markku Hakuri, Kari Heiskanen, ohjaus Kari Heiskanen, lavastus Markku Hakuri. Helsingin kaupunginorkesterin, Helsingin Kaupunginteatterin, Ryhmäteatterin, Suomen Kansallisteatterin, Taideteollisen korkeakoulun, Teatterikorkeakoulun ja Yle Tv 1:n yhteistyöproduktio 1994. Kuva Jussi Tiainen.