Esitystaide on kuitenkin aina muodoltaan yhteistyötaidetta sekä yksilötaidetta. Lavastajan työ on taiteellista suunnittelutyötä, taiteellisen sisällön ja muodon tuottamista kulloisenkin esityksen käyttötarkoituksiin ja toisaalta samalla hyvin käytännönläheistä tuotannon, tekniikan ja eri ammattiryhmien työn ymmärtämistä.

Esityksen maailma

Talo, tila eli paikka, jossa esitys toteutetaan vaikuttaa siihen, miten esitys koetaan. Katsoja tunnelma virittyy aivan erilaiseksi, kun hän saapuu vahaan, kultakoristeiseen teatteriin, jonka katsomossa on permanto- ja aitiopaikkoja kuin se kun hän saapuu vanhaan tehtaaseen, jossa elämän ja työn jäljet näkyvät, jossa katsomo muodostuu kovista puupenkeistä. Esityspaikka voi olla myös syvällinen osa esityksen sisältöä kuten Tuija Kokkosen Esitys merinäköalalla (koiran kanssa), joka tapahtui Jakomäen ja Kivikon kaupunginosien metsässä Helsingissä. (HR)

Esitys merinäköalalla (koiran kanssa) toteutettiin muinaisrannassa Jakomäki-Kivikossa vuonna 2008. Sen tekijöinä oli Maus & Orlovski – esityskollektiivi jonka vetäjä oli käsikirjoittaja, ohjaaja Tuija Kokkonen.

Produktiossa pohdittiin, mikä on katsojan ja esiintyjän suhde ei-inhimilliseen esiintyjään tai katsojaan? Keskeisiksi kysymys oli ihmisen, esityksen ja ”luonnon” väliset suhteet. Mitä tapahtuu, jos alamme havaita ja pitää muitakin kuin ihmisiä eli ns. luontoa, sen olentoja ja ilmiöitä esityksen toimijoina?

Varietén - den stora magiska -esityksen harjoitukset ovat alkamassa Svenska Teaternissa vuonna 1983. (Lavastus Benita Falk, ohjaus Tytti Oittinen, käsikirjoitus Tove Idström)
Kuva: Magnus Löfving

Svenska Teaternin rakennus Helsingissä on yksi Suomen vanhimmista toimivista teatteritaloista. Sen suunnitteli Nikolaj Benois vuonna 1866. Teatteritaloa on sen jälkeen useita kertoja korjattu, laajennettu ja modernisoitu. Viimeisin kunnostustyö saatiin valmiiksi vuonna 2012.

Lavastaja vaikuttaa työssään esiintyjien ja esityksen katsojien väliseen tilakokemukseen sekä esityksessä elettävään maailmaan ja sen ajalliseen tyylilajiin sekä suuresti ohjaajan ohjauksellisiin ratkaisuihin. Usein puhutaan ohjaajan kädenjäljestä, ohjaajan visuaalisesta teatterikielestä – mutta todellisuudessa näitäkin esityksiä on ollut toteuttamassa lavastaja – ohjaajan partnerina. Toisin kun yleisesti tunnutaan edelleenkin ajattelevan, esityksen visuaalisen maailman ratkaisija ei ole ohjaaja, vaan useimmiten lavastaja. Lavastaja on ohjaajaa haastava vastapeluri ja toimii erittäin usein koko esityksen ’visuaalisena ohjaajana’.

Ohjaajan ja lavastajan välinen vuoropuhelu

Ohjaaja on kuitenkin lavastajan tärkein yhteistyökumppani. Ohjaaja mahdollistaa omalla taiteellisella rohkeudellaan esityksen visuaalisen rohkeuden. Valitun näytelmän ja tulevan esityksen aihe ja sen tavoitteet avautuvat syvemmin ohjaajan kanssa käydyissä keskusteluissa. Mitä avoimempia ovat ohjaajan ja lavastajan suunnittelupalaverit, sitä vapaampi on yleensä henkilökohtainen ajatuksenlento ja siitä alkava luova prosessi. Monet tulevaan esitykseen liittyvät ideat syntyvät yhteistyössä.

Suunnittelun lähtökohtia

Lavastaja aloittaa oman työnsä yleensä niin, että hän lukee omassa rauhassaan valmiin näytelmätekstin, tekstisynopsiksen, romaanin tai pohtii annettuun aihioon liittyviä mielleyhtymiään. Tehtävän työn sisällön ja aiheen ymmärtäminen alkaa, kun jokin näytelmätekstissä puhuttelee lavastajaa henkilökohtaisesti. Se voi olla mikä tahansa oivallus ja yksityiskohta, josta ajatus lähtee liikkeelle. Mielleyhtymät voivat liittyä väreihin, omiin muistoihin, materiaaleihin tai vaikka ääniin ja valoihin. Lavastaja etsii yleensä alusta lähtien kuvallisen virikemateriaalin kautta omien ajatustensa havainnollistamista tai piirtää ajatuksistaan luonnoksia. Hän suhteuttaa ajatuksiaan alusta lähtien myös esitystilaan ja tutustuu siihen uudestaan ja uudestaan juuri tätä uutta tuotantoa silmällä pitäen. Esitystila, ja sen suhde esitettävän tekstin aiheeseen, määrittää lavastukselliset suuntaviivat ja ohjauksellisen tyylin.

Tuotannolliset mahdollisuudet

Myös lavastuksen teknisesti toteuttavan työryhmän koko, teatterin tuotannolliset resurssit ja käytettävissä oleva budjetti vaikuttavat suuresti lavastajan ajatusten suuntautumiseen. Lavastajan tehtäviin kuuluu usein myös lavastusten pystytys- ja purkutapahtumien miettiminen, koska Suomessa laitosteatterit yleensä toimivat repertuaariteatteriperiaatteella. Teattereissa esitetään monia näytelmiä samanaikaisesti.

Teatterissa esityksen lavasteet valmistetaan usein lavastamossa. Lavastuksen voi toteuttaa myös etsimällä kirpputoreilta huonekaluja, mattoja ja esineistöä jotka tarpeen mukaan muokataan esityksen maailmaan sopiviksi.

Taiteelliset tavoitteet

Koko taiteellinen työryhmä (kirjailija, dramaturgi, ohjaaja, koreografi, lavastaja, pukusuunnittelija, valosuunnittelija, videosuunnittelija, projisointisuunnittelija, säveltäjä ja äänisuunnittelija) on merkittävä taiteellisia tavoitteita määriteltäessä. Näyttelijät eivät yleensä osallistu ennakkosuunnitteluun. Eri ammattiryhmien painotukset kuitenkin hieman vaihtelevat tuotannosta riippuen. Useimmiten ajatusten vaihto työryhmän kesken alkaa luetun tekstin pohjalta. Kukin pohtii tekstin herättämiä ajatuksia yksilöllisesti ja yhteistyöryhmässä haetaan kosketuspintaa ohjaajan ajatuksille siitä, miksi juuri tällä hetkellä on valittu toteutettavaksi tämä näytelmä tai aihepiiri. Taiteellinen lähtökohta muotoutuu pikkuhiljaa ja inspiraation lähdemateriaalit kootaan yhteen. Ryhmän yhteistyö kypsyy ja kasvaa omakseen. Esitys on myös aina siihen osallistuvan ryhmän taiteellis-filosofinen kannanotto tämän hetken elämään, maailmantilanteeseen – näytelmätekstistä esille nouseviin asioihin. Taide on tekijöilleen henkilökohtaista, taiteilija ’luovuttaa’ omiin teoksiinsa hyvin henkilökohtaisen panoksen.

Suunnittelun aikataulu

Suunnittelutyö voi alkaa vuottakin aikaisemmin ennen varsinaisten harjoitusten alkua. Lavastajan luonnokset, esitystilan ja lavastuksen pienoismalli, pohjakuvat ja tekniset rakennepiirustukset toimivat työkaluina ja ratkaisumalleina kohti tulevaa toteutusta. Työskentelyaikataulun tärkeä päämäärä lavastajan ja ohjaajan kannalta on yleensä mallipalaveri, joka pidetään hyvissä ajoin teatterissa ennen harjoitusten alkua. Teatteri haluaa silloin valmiit suunnitelmat toteuttamisen aloittamista varten. Siihen mennessä taiteellisesti merkittävät päätökset tulee olla tehtynä. Vaikka esityksen toteutus olisikin prosessiluonteinen ja muotoutuisi paljolti myös harjoitusten myötä, teatteri usein haluaa selventää työpajoissa tehtävän työn määrän, laadun ja suuruuden. Lavastaja esittää rakentamansa pienoismallin, 3D-kuvan tai muita luonnoksia, joista tehtävän työn määrä selkiytyy lavastuksen toteuttajille. Tässä vaiheessa lavastajalla itsellään tulee olla selkeä suhde tilaan ja näytelmän tilalliseen toteutukseen, jotta toiminnallisesti tärkeät elementit saadaan valmiiksi rakennettua tai mahdollisesti hankittua harjoitusten alkuun mennessä. Päätetyt tilaratkaisut ovat myös ohjauksellisia ratkaisuja.

Lavastuksen toteutus

Lavastajan vastuulla on lavastuksen toteutuksen valvonta suunnitelmien pohjalta. Lavastaja selventää ajatuksellisia yksityiskohtia ja organisoi sekä delegoi työn eteenpäin lavastamon esimiehen kautta toteuttajille. Yhteistyö lavastuksen ja esityksen rekvisiitan toteuttajien kanssa on usein erittäin vuorovaikutteista. Harjoitusten alettua lavastajan työ jakautuu ensi-iltaan asti kahtaalle: työnjohtotehtäviin verstaalla ja esityksen harjoitustilanteeseen. Harjoitusten siirryttyä harjoitushuoneesta näyttämölle myös suhde näyttämötekniikan työntekijöihin ja näyttämötekniikan toteutukseen on kiinteä. Harjoitusaikana suhde ohjaajaan hieman muuttuu, koska ohjaajan keskiössä ovat nyt näyttelijät ja kokonaisuuden sisällöllinen toimivuus, henkilöohjaus ja näyttämön toiminta. Usein lavastaja ja ohjaaja kuitenkin pohtivat näyttämön ohjaukseen liittyviä toiminnallisia asioita harjoitustilanteessa ja harjoitusten ulkopuolellakin.