Teatterillistettu tila
Ojamaan lavastusratkaisuissa ei useinkaan nähty naturalistista tilaa seinineen, ovineen ja ikkunoineen. Ojamaan sisar, itsekin skenografina työskentelevä
Sari Salmela, kuvaa Ojamaan tilaratkaisuja tekstin metaforina.
Taiteellinen ajattelu
Idealuonnos työpäiväkirjasta: Unikko ja kyyhky 1982, tussipiirros
"Näyttämön logiikan mukaan: Veden ei tarvitse olla vettä, joki ei etene uomassa vaakasuorasti vaan se nousee pystyyn. On annettava oikean suuntainen ärsyke; Lopullinen maiseama syntyy katsojan pääkopassa. "
Työpäiväkirjasta Unikko ja kyyhky 1982
Teatterillistettu tila
Ojamaa luotti siihen, että yhdessä toiminnan kautta tilaan syntyy luettavia merkityksiä ilman että niitä tarvitsi konkreettisesti rakentaa esineinä tilaan. Jos näyttelijä uskoo illuusioon ja toimii sen mukaan, mielikuva välittyy myös katsojalle. Realistisen kulissin tarve liittyi Ojamaan mukaan turvallisuushakuisuuteen, jota Ojamaa kutsui humoristisesti Tupakulissiajatteluksi.
Ojamaalle oli tärkeää, että näyttelijöille syntyi oma tekemistä ruokkiva suhde hänen rakentamaansa tilaan:
“The scenographer shapes the landscape in which the actor has the possibility to reveal human suffering and happiness. Scenography is the scenery where the destiny of the character takes a place.”
Nordic Theatre Review 1 1994/1995
”Kyllä näyttämökuvan tulee olla teatteritila. Tila jossa tiivistetty todellisuuden heijastus tapahtuu.”
Työpäiväkirjasta Luokan vihollinen 1983
