Viipurin vanhaa keskustaa kiersivät sen suuret esikaupungit, jotka olivat syntyneet 1890-luvulla suomenkielisen työväestön virratessa kaupunkiin. Niihin syntyivät saman tien omat työväenyhdistyksensä ja työväenteatterinsa. Viipurissa oli useita työväennäyttämöitä, ainakin Sorvalissa, Talikkalassa, Tammisuolla ja Uuraassa. Ne kokosivat alueen väkeä iltaharrastukseen ja esityksiin, joista ei puuttunut kunnianhimoa. Ohjelmistossa ei pelätty klassikkojen haasteita (Daniel Hjort, Sirkka, Kultaristi, Ylösnousemus) eikä operettien vaatimaa loistoa (Filmikuningatar). Kansannäytelmien ja hupailujen meininki saattoi silti voittaa välittömimmän suosion. Helsingin piika oli sovitus ranskalaisesta näytelmästä, mutta Laivan kannella ehta kotimainen. Viipurin teatteriharrastajissa oli useita Somerojan sukuun kuuluneita miehiä, joista lähes kaikki jatkoivat monissa eri teatteriammateissa sotien jälkeen.