Viipuri – teatterikaupunki

(Pentti Paavolainen)

  Keskiajan Viipurin kiertävistä esiintyjistä ei ole säilynyt tietoja. Varmuudella teatterin juuret ulottuvat Viipurin koulun ruotsinkielisiin koulunäytelmiin 1600-luvulla. Venäläisen upseeriston ja kaupunkilaisten tarpeisiin oli Tervaniemelle rakennettu teatteritalo (Das Komödienhaus) 1700-luvun toisella puoliskolla. Viipurin lääni oli 1812 palautettu Suomen osaksi, ja saksankielisten teatterivierailujen rinnalle alkoi vähitellen tulla myös ruotsinkielisiä seurueita. 1832 valmistui Vahtitorninkadun ja Possenkadun kulmaan kivinen teatteritalo, joka oli pitkän aikaa Suomen parhaita. Siinä esiintyi Suomalainen Teatteri joulukuussa 1872, ja siinä aloitti toimintansa Suomalainen Ooppera (Suomalaisen Teatterin lauluosasto) 1873. Viipurissa Suomalainen Teatteri sai alusta alkaen hyvän vastaanoton, sillä juuri suomenkielinen väestö kasvoi nopeimmin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Teatteritaloa korjattiin useampaan otteeseen (1851, 1881, 1922). Rakennus tuhoutui jatkosodan alussa 1941.


Lehtimies Jaakko Leppo kirjoittaa 1930-luvusta:

Viipurissa teatteriharrastuksen ylläpitäjinä ja näyttämön tukijoina oli kaikkien kansankerroksien jäseniä. Työväenteatterin puolella oli toiminta luonnollista pyrkimystä kulttuurin piiriin. Työläiset olivat omakohtaisesti janoisia ja pyrkivät taiteen lähteille. Mutta aivan sama oli ilmiö myöskin [- -] toisella puolella. Nousevan porvariston ensi polven miehet tapasivat myöskin kulttuurikaipuunsa kohteen teatterin tukemisessa. Kauppaneuvos Juho Lallukan ajoilta oli tietenkin olemassa tapa lähteä illalla, kaikkien päivän vaivojen jälkeen, virkistymään teatteriin. Teatterissa tavattiin, tavattiin tuttavia ja tavattiin tuntemattomiakin. [- -] Kaupungin huomattavimmat liikemiehet, nimenomaan käsityöläisliikettä harjoittavat, olivat sittemmin mitä innokkaimpia teatterin kannattajia [mm. Mikko Wilska]. (Leppo 1946, 131.)

Vuonna 1899 teatteritalossa aloitti pysyvästi toimintansa Suomalainen Maaseututeatteri, jonka tärkein taloudellinen takuumies oli Juho Lallukka. Maaseututeatterin pari ensimmäistä vuosikymmentä ja kahdeksan teatterinjohtajaa ehtivät vakiinnuttaa teatterin osaksi kaupungin elämää. Itsenäistymisen jälkeen 1918 nimi muutettiin Viipurin Näyttämöksi. Suomen toiseksi suurimman kaupungin teatteri keräsi edelleen vahvat johtajat: Topo Leistelä (1923–25), Eino Jurkka (1925–28), Otto Al’Antila (1928–31) ja Sven Hildén (1931–33).


Viipurin Työväenyhdistyksessä päätettiin jo 1897 ryhtyä säännölliseen teatteritoimintaan, joka vakiintui 1904 ja ammattilaistui kokonaan 1920-luvun alussa muiden suurten kaupunkien työväenteatterien tapaan. Vahvoja työväennäyttämöitä syntyi esikaupunkeihin, kuten Sorvaliin, Tammisuolle, Kelkkalaan ja Uuraaseen. Viipurin Työväen Teatteri kukoisti erityisesti 1920-luvun lopulla, kun johtajaksi oli tullut Arvi Tuomi. Tuolloin se tasoltaan saattoi ylittää porvariston käyttämän Viipurin Näyttämön.

1930-luvun alussa Suomessa valtionapujen ja kaupunginavustuksen ehdoksi tuli, että porvarillisten teattereiden ja työväenteattereiden toiminnat piti yhdistää eikä hajottaa voimia kahden ammattiteatterin osalle.

Niinpä vuoden 1933 alusta aloitti yhdistettynä toimintansa Viipurin Kaupunginteatteri. Se sai vahvan ja ammattitaitoisen näyttelijäkunnan. Arvi Tuomen johdolla (1933–38) se pärjäsi hyvin vertailussa pääkaupungin teatterien kanssa. Viimeisenä johtajana talvisodan alkaessa oli Glory Leppänen (1938–40). Kun suomalaiset palasivat Viipuriin elokuun lopussa 1941, teatteritalo paloi. Rauniot olivat pystyssä vielä 1950-luvulla. Jatkosodan aikana esiintyi Viipurin Sotateatteri ja itse Kaupunginteatteri lopetettiin Kotkassa 1946. Viipurilaisista näyttelijöistä moni sai työtä Helsingissä. Lavastaja Erkki Siitonen työllistyi kotimaiseen elokuvateollisuuteen jatkaen tyylikkäiden interiöörien tekoa. Teatterin näytelmäkirjasto sijaitsee nykyisin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjastossa, asiakirja-aineistoa on Mikkelin maakunta-arkistossa sekä Viipurin Työväen Teatterin osalta myös Työväen Arkistossa. Valokuvia on laajasti muun muassa Teatterimuseon ja Etelä-Karjalan museon kuva-arkistoissa.

Viipurilainen teatteriyleisö oli kiitollista, syttyvää, herkästi eläytyvää itkuun ja nauruun. Tästä kaikki muistelijat ovat yhtä mieltä. Kersti Bergroth kirjoittaa:

Tuskin oli eroa katsomon ja näyttämön välillä. Nämä ihannekatsojat antoivat oman vastauksensa jokaiseen vuorosanaan, he hymyilivät, suuttuivat, masentuivat, rakastuivat silmin nähtävästi ja korvin kuultavasti. Katsomo oli kuin järvenpinta, jota näyttämöltä tulevat sanat koskettivat kuin tuulenhenkäykset. Tämä korkeataiteellinen kyky vastata silmänräpäyksessä jokaiseen sanaan auliilla tunneväreilyllä on aivan harvinainen, melkein uskomaton. Se, joka ei ole nähnyt ja kuullut tällaista näyttämön ja katsomon "yhteisnäyttelemistä", ei tiedä, mitä teatteri-ilta voi olla. Ei ole ihme, että sellainen teatteriyleisö on kasvattanut ihmeherkkiä näyttelijöitä. Syntymäkaupunkini näyttämön kautta ovat kulkeneet monet parhaistamme ja rakkaimmistamme. (Bergroth 1981, 87.)




Kronologiaa

1700-luvun puolivälin jälkeen rakennetaan ”Das Komödienhaus” Siikaniemelle.
1832-34 Viipurin teatteritalo ja Seurahuone valmistuvat (arkkitehti A. F. Granstedt).

Viipuriin saapuvat saksankieliset teatteri- ja oopperaseurueet Baltiasta ja Pietarista. Ruotsinkieliset teatteriseurueet taas Tukholman, Turun ja Helsingin kautta.
1868 Venäläiset seurueet aloittavat säännölliset esitykset Helsingissä. Viipurin vierailuja ei ole kartoitettu.
1872 Joulukuussa Suomalainen Teatteri (nykyinen Suomen Kansallisteatteri) esiintyy ensi kerran Viipurissa.
1873 Syyskaudella Suomalainen Ooppera (Suomalaisen Teatterin lauluosasto) aloittaa toimintansa. Ensiesitykset (Lucia di Lammermoor, Trubaduuri) nähdään Viipurissa.
1880-luvulla Suomalainen Teatteri vierailee Viipurissa lähes vuosittain.
1888–98 Kiertueteatterina toimiva Suomalainen Kansanteatteri (johtaja August Aspegren) esiintyy usein Viipurissa.
1897 Viipurin Työväenyhdistyksen Näytelmäseura perustetaan (harrastajateatteri).
1899 Suomalainen Maaseututeatteri perustetaan Suomalaisen Kansanteatterin pohjalle. Kotipaikaksi vakiintuu Viipuri. Juho Lallukka toimii teatterin merkittävänä mesenaattina.
1904 Viipurin Työväen Teatteri perustetaan (osa ammattilaisia, osa harrastajia). Teatteri toimi Työväenyhdistyksen tiloissa (Punaisenlähteentorinkatu 10).
1918 Suomalaisen Maaseututeatterin nimi vaihdetaan, uudeksi nimeksi tulee Viipurin Näyttämö.
1925–26 Arvi Tuomi näyttelijänä Viipurin Näyttämöllä.
1926–32 Arvi Tuomi johtajana, ohjaajana ja näyttelijänä Viipurin Työväen Teatterissa.
1933 Viipurin Kaupunginteatteri aloittaa toimintansa. Kaupunginteatteri perustettiin yhdistämällä Viipurin Näyttämö ja Viipurin Työväen Teatteri.
1932–33 Arvi Tuomi apulaisjohtajana.
1933–38 Arvi Tuomi johtajana.
1938–40 Glory Leppänen johtajana.
29.8.1941 Teatteritalo on tulessa, kun suomalaiset sotilaat palaavat Viipuriin.
1941–42 Viipurin Sotateatteri (johtajina Antero Suonio, Uno Wikström) toimii vanhassa kirjastotalossa (Punaisenlähteentorinkatu 6).
1942–46 Viipurin Kaupunginteatteri toimii Viipurissa ja sodan päätyttyä kiertueilla Kotkasta käsin kunnes se lopetetaan.


Kirjallisuus


  • Bergroth, Kersti 1981. ”Teatteria”. Teoksessa Lainio, Eino, Kähäri, Iris, Pulla, Armas J. (toim.) Oi aika Viipurin. Wiipuri-yhdistys ry. WSOY, Helsinki.
  • Hirn, Sven 1970. Teater i Viborg 1743 - 1870. Söderström & C:o Förlagsaktiebolag, Helsingfors.
  • Leppo, Jaakko 1946. Viipurilaisia. Kustannus Oy Kivi, Helsinki.
  • Pärnänen, Väinö 1950. Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen Teatteri – Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
  • Veistäjä, Verneri 1957. Viipurin ja muun Suomen teatteri. Suomalaisen Maaseututeatterin, Viipurin Näyttämön, Viipurin Kaupunginteatterin historia näyttämötaiteemme vakiintumisen ja kehityksen kuvastajana. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Eino Partanen

1902–1962

 Valokuvaaja Eino Partanen (1902–1962) kuvasi Viipurin teatteria 10 vuoden ajan (1929–39). Ammattiteattereiden lisäksi hän otti valokuvia myös Sorvalin Työväen Näyttämöltä. Kaikki teatterikuvien negatiivit ovat tuhoutuneet, joten suuri osa näyttelyn kuvista on digitoitu niistä postikorttikokoisista kuvista, joita viipurilaiset ostivat suosikkiesityksistään. Postikortti oli samalla teatterin mainos. Niitä lähetettiin ystäville, jotka sittemmin ovat lahjoittaneet kokoelmiaan muun muassa Etelä-Karjalan museoon Lappeenrantaan. Helsingissä Teatterimuseon arkistossa viipurilaisia teatterikuvia on useissa yksittäisissä kokoelmissa, muun muassa Wiipurin arkistoyhdistyksen lahjoituksessa. Teatterinjohtaja Arvi Tuomen lapset, näyttelijät Rauli Tuomi ja Liisa Tuomi, aloittivat uransa Viipurissa, ja heidän perheensä arkistossa on monia kiinnostavia näyttelyynkin valittuja kuvia. Esityksiä ovat kuvanneet myös muut kuvaajat, mutta tässä näyttelyssä on ainoastaan Helios Oy:n leimalla varustettuja, Eino Partasen ottamia kuvia. Kuvat on valittu niiden valokuvallisen laadun ja sisällön edustavuuden perusteella. Verkkonäyttely pohjautuu näyttelykokonaisuuteen, joka oli esillä Viipurin Eremitaasissa ja Suomen Pietarin instituutissa vuonna 2012 sekä Teatterimuseossa vuonna 2013. Näyttelyhanke oli Eino Partasen tyttären, keväällä 2015 edesmenneen valokuvaaja Aila Teräväisen kunnianosoitus isälleen.