Teatteri, näyttämö ja lavastus
Teatteri Euroopassa 400 – 900 –luvun loppupuolella
Historiallista taustaa eli miten yhteiskunnallinen tilanne vaikutti teatteriin
Antiikin Kreikan vaikutus Rooman kautta Eurooppalaiseen kulttuuriin on ollut suuri. Kun Rooman valtakunta (perustettu 753 eaa.) oli laajimmillaan 116 jaa. sen alueeseen kuului Välimeri ympäristöineen, pohjoisessa se rajautui Germanian metsiin ja lännessä mm. Britannia oli osa sitä. Mutta Rooman henkinen, taiteellinen ja filosofinen vaikutus on ollut kuitenkin paljon valtakunnan ajallista ja paikallista vaikutusta suurempi.
Aikakautta 235–275 jaa. nimitetään Rooman valtakunnan hajoamiskaudeksi, jolloin se jakaantui ensin Länsi- ja Itä- Roomaan. Länsi-Rooma kukistui 476 jaa. kun sen viimeinen keisari syrjäytettiin. Itä-Rooma eli Bysantti oli olemassa vuoteen 1453 jaa., kunnes turkkilaiset valtasivat sen. Nämä epävakaat ajat, joita kutsutaan myös kansainvaellusten ajaksi (noin 400-700 jaa.) vaikuttivat kaikkeen kulttuuriin.
Järjestäytynyt teatteritoiminta katoaa Euroopasta
Ainakin kolme asiaa vaikutti siihen, että Rooman imperiumin rapauduttua organisoitu teatteritoiminta katosi läntisestä Euroopasta. Ensimmäinen isku teattereita vastaan tuli visigoottien kuninkaalta Alarikilta. Hän oli alun perin ollut roomalaisten liittolainen. Alarikin mielestä roomalaiset olivat kuitenkin pettäneet hänet. Kostoksi hän teki ensin hävitysretken Kreikkaan. Tämän jälkeen hän hyökkäsi miehineen Italiaan vuonna 408 jaa. ja jatkoi tuhoamalla Rooman kaupunkia vuoteen 410 jaa. Roomaan saapumisensa jälkeen Alarik sulki teatterit. Ei ole kuitenkaan varmaa tietoa siitä, miten hyvin tätä lakia noudatettiin ja valvottiin laajan Rooman valtakunnan eri kolkissa.
Toinen teatterin vastainen isku koettiin myöhäisantiikin aikana noin, vuosien 300 – 600 jaa. välillä. Tuolloin elettiin poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vaikeita aikoja. Keisarillinen keskushallinto romahti ja yhteiskunnan perusrakenteet järkkyivät. Tämän ajan merkittävin piirre on kristinuskon leviäminen ja sen aseman vakiintuminen. Samaan aikaan syntyi myös luostarilaitos, joka vuosisatoja järjesti kaiken koulutuksen ja jonka piirissä tutkittiin myös antiikin ajoilta säilynyttä kirjallisuutta. Kun maallisen vallan arvo väheni kirkko alkoi ottaa sen asemaa. Kirkko halusi kieltää näyttelemisen, teatterit, pakanalliset juhlat ja antiikin jumalat ja filosofian.
Kolmas syy teatterin katoamiseen olivat yhteiskunnalliset olosuhteet. Koska epävakaat olot, sodat, ruoan puute, ja sairaudet vallitsivat, ja pelkkä hengissä pysyminen vaati ponnisteluja, ei kulttuurin tekemiseen ja harrastamiseen ollut aikaa ja kiinnostusta. Toimeentulo saatiin pääasiassa maataloudesta ja sen vuoksi vietettiin ainoastaan lisääntymiseen ja elonkorjuuseen liittyvät juhlat. Nämä tärkeimmät juhlat olivat tiukasti sidoksissa vuodenaikoihin, talvi- ja kevätpäivän seisauksiin, sekä kevät- ja syyspäivän tasauksiin, kuten ne olivat olleet klassisen antiikin aikana.
