Teatteri, näyttämö ja lavastus
Teatteri Antiikin ajan Roomassa
Silta renessanssiin
Aleksanteri Suuren 300-luvulla eaa. tekemien valloitusten jälkeen kreikkalaisen kulttuurin vaikutus levisi Välimeren alueen maihin. Teattereita rakennettiin ja kreikkalaisten näytelmien alkuperäistekstejä käännettiin, kopioitiin, muokattiin, käsiteltiin ja sovitettiin kansanviihteeksi sopiviksi.
Noin 100-luvulla jaa. kreikkalaiset tragediat ja komediat olivat Roomassa muuttuneet esityksiksi, joita kutsuttiin pantomiimiksi ja miimusnäytelmiksi, joissa tekstillä ei enää ollut paljonkaan merkitystä. Roomalaisia kiinnostivat teatteria enemmän kilpa-ajot, urheilukilpailut, nyrkkeilykilpailut, gladiaattorien kesken käydyt kamppailut ja meritaistelut joiden tärkeimpiä ominaisuuksia olivat näyttävyys ja spektaakkelimaisuus. Niitä varten suunniteltiin kivirakenteisia sirkuksia, areenoita ja amfiteattereita, joista Roomassa sijaitseva Colosseum on ehkä tutuin esimerkki. Roomalaiset teatterit rakennettiin yleensä tasaiselle maalle, toisin kuin kreikkalaiset, jotka oli rakennettu vuorten rinteille. Ne olivat myös ulkoapäin runsaasti koristeltuja. Teattereiden koko suureni ja niiden piti vastata urheilulajien ja muiden huvitusten tarpeita. Teatterirakennuksia nykyaikaistettiin jatkuvasti kunnes ne lopulta ”roomalaistuivat”.
Roomalaisella kulttuurilla, näytelmillä, teatterikäytänteillä ja rakennuksilla on ollut suurempi vaikutus eurooppalaiseen teatteriin kuin kreikkalaisella. Renessanssikulttuuriin kaikki teatteriin liittyvät asiat suodattuivat roomalaisen perinteen kautta. (Kartta (Rooman valtakunnasta ja sen ollessa suurimmillaan History s.53) Rooman valtakunta oli laaja. Sen siirtokunnat levisivät paljon kauemmaksi pohjoiseen ja länteen kuin kreikkalaisten aikanaan. Roomalaiset levittivät omia tapojaan ympäri Eurooppaa. Rooman vallan aikana Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan ja Vähään-Aasiaan rakennetuista 125 pysyvästä teatterista oli renessanssin aikana jäljellä enää jäänteitä.
Toinen suuri tekijä oli kieli. Latinasta tuli kirkon kautta Eurooppaa yhdistävä tekijä. Latina oli oppineiden yleiskieli. Kreikan kieltä ei yleensä edes osattu, sen vuoksi latinankielisiä tekstejä luettiin ja käytettiin ensisijaisina lähteinä. Kaikki tieto, joka teatterin alkuajoista välittyi tuli roomalaisten kautta.
Roomalaisen arkkitehdin, insinöörin ja kirjailijan Vitruviuksen teatteriarkkitehtuuria kuvaava teos "De architectura libri decem" noin vuodelta 25 eaa. on tärkeimpiä kirjallisia teatteria koskevia teoksia, joita antiikin Rooman ajalta on säilynyt. Teos oli vuosisatoja unohduksissa ennen kuin se uudelleen löydettiin 1400-luvun alussa. Vitruviuksen teoksesta renessanssiajan italialaiset arkkitehdit löysivät ajatuksen ja mielikuvan siitä, miltä teatterin tuli näyttää ja miten ne pitäisi rakentaa.
