Aatteellinen ohjelmisto – aatedraamat, ekspressionismi ja näytelmäkirjallisuuden klassikot – loi pohjan työväenteattereiden toiminnalle. Aatteellisesta ohjelmistosta piti käytännössä kuitenkin tinkiä sotienvälisen Suomen epävakaiden olosuhteiden takia.

Aateohjelmiston tarkastelussa on olennaista kysyä, ketkä teatterin ohjelmistoa arvottivat ja minkälaisia tavoitteita he teatterille asettivat. Työväenliikkeen edustajat vaativat aatteellisesti tarkoituksenmukaisia, jopa luokkalinjaisia näytelmiä ohjelmistoon. Työväenteattereiden edustajat ja arvostelijat vaativat ensisijassa taiteellista laatua. Yleisö, eli työväestö itse, suosi parjattua mutta taloudellisesti välttämätöntä kevyttä ohjelmistoa.

Tarkoituksena oli työväestön sivistäminen. Mitkä näytelmät sopivat aatteellisiin tarkoituksiin, mitkä taiteellisiin pyrkimyksiin? Mitkä aiheet loistivat poissaolollaan? Aatteen määritys kiehtoo moniselitteisyydellään.