Axel Ahlberg

Hyvää päivää!

Käykääpä peremmälle. Minä olen Axel Ahlberg ja tässä on minun pukuhuoneeni.

Synnyin 23.3.1855 Turussa. Olin ylioppilaaksi tuloni jälkeen opiskellut kieliä ja juridiikkaa, ennen kuin minut kiinnitettiin Suomalaiseen Teatteriin sen ollessa Turussa kiertueella vuonna 1878. Ensimmäiset vuodet kuluivat kuitenkin näyttelijän taitoja opetellessa, koska minulla ei ollut teatterikoulutusta. Äidinkieleni oli ruotsi, siksipä suomenkieli ei sujunut näyttämöllä niin hyvin kuin se olisi voinut sujua. Myös liikunnallisia taitoja piti tietysti harjoitella. Olin kuitenkin nopea oppimaan!

Suomalaisessa teatterissa pääsin näyttelemään hyvässä seurassa ja teatterinjohtaja, Kaarlo Bergbom, antoi minulle monia suuria rooleja. Bergbom pyrki ohjelmistovalinnoillaan osoittamaan, että maailmankirjallisuuden klassikoita voidaan esittää myös suomen kielellä. Häntä ei tuntunut haittaavan se, ettei suomeni sujunut kuin sitä äidinkieltään puhuvalla. Koska teatteri oli Suomessa 1800-luvun loppupuolella vasta muotoutumassa, pääsin näyttelemään ensimmäisenä nämä kaikki suuret roolit, siten useista roolitulkinnoistani tuli esikuvia myöhemmille näyttelijäpolville.

Vuonna 1880 näyttelin arvostelijoiden kiitosten saattelemana ensimmäisen suuren roolini, tohtori Rankin osan, Henrik Ibsenin näytelmässä Nukkekoti. Esitys oli menestys jo siksikin, että naispääosaa esitti itse Ida Aalberg. Näyttelin Idan kanssa useasti tuon jälkeenkin, esimerkiksi heti seuraavana vuonna (1881) olimme pääosissa Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmässä. Saman vuoden syksyllä näyttelin Josef Julius Wecksellin Daniel Hjortin nimiosan. Tuossa roolissa sain jo kiitosta nimenomaan eläytyvästä tulkinnastani.

Suuret roolit seurasivat toisiaan. Pikkuhiljaa erikoisalakseni jossakin määrin muodostuivat sankari- ja rakastajaroolit. Esiinnyin urani aikana lähes kaikissa maailman draamakirjallisuuden merkittävissä rooleissa ja monissa suomalaisissa näytelmäkirjallisuuden klassikoissa. Aloitetaanpa vaikka Shakespearesta. Romeon ja Julian jälkeen, vuonna 1884, esiinnyin Hamletin nimiroolissa. Näytäntökaudella 1889–1890 tuli ensi-iltaan Shakespearen Julius Caesar, jossa minulla oli Antoniuksen rooli. Tuossa toteutuksessa muuten kiinnitettiin erityistä huomiota yhteisnäyttelemiselle yksittäisten tähtisuoritusten sijaan, tämä oli aivan uutta suomalaisessa teatterissa.

Ohjelmistoon otettiin myös edistyksellistä uutta draamaa. Näyttelin esimerkiksi Henrik Ibsenin Rosmersholmissa ja Meren tyttäressä sekä Björnstjerne Björnsonin Hansikkaassa. Myös kotimaista uutta draamaa valittiin esitettäväksi. Sain kiitosta rooleistani Gustaf von Numersin näytelmissä, niiden roolit sopivat minulle äärimmäisen hyvin. Eerikki Puke esitettiin vuonna 1888. Elinan surma, josta tuli minulle suuri menestys, puolestaan tuli ohjelmistoon vuonna 1891. Näyttelemääni Klaus Kurkea pidettiin tulisena, muttei kuitenkaan yliampuvana. Vastanäyttelijänäni, Kirsti Fleminginä, oli Ida Aalberg. Esitys oli kaikkinensa onnistunut.

Menestyksekäs Sakari Topeliuksen Regina von Emmeritz esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1882. Tuolloin minä näyttelin siinä Hieronymuksen roolin ja arvostelijan mukaan olin roolissani "aika hyvä". Paikkani Suomalaisen Teatterin näyttelijänä oli jo vakiintunut. Kaudella 1893–1894 nimeni komeili teatterin miesnäyttelijöiden palkkalistan toisella sijalla.

Suomalainen Teatteri muutti uuteen taloonsa Rautatientorin laidalle 1902, ja sen nimeksi vakiintui Suomen Kansallisteatteri. Sinne muutin tietysti minäkin. Uuden rakennuksen vihkiäisjuhlaesitykseksi oli valittu Aleksis Kiven Lea, jossa jälleen näyttelimme Ida Aalbergin kanssa, hän luonnollisesti näytteli pääroolin. Edmond Rostand'n Cyrano de Bergerac esitettiin vuonna 1919, tästä ei kuitenkaan tullut esityksenä mikään valtaisa suurmenestys.

Näyttelin Kansallisteatterissa vuoden 1924 syksyyn saakka, jolloin jäin eläkkeelle. Urani päätökseksi olin jäähyväiskiertueella ympäri Suomea. Jäähyväisnäytelmäkseni valitsin minulle menestyksekkään Regina von Emmeritzin, jossa näyttelin Kustaa II Aadolfin roolin.