Operettien maailmoissa yhdistyy erotiikka ja eksotiikka. Viipurissa operettien esitykset olivat korkeatasoisia, näyttelijöissä oli hyviä laulajia, ja vahvan musiikkielämän takia teatteriorkesterinkin taso oli korkea. Suurehko tanssiryhmä harjoitteli iltapäivisin näyttämöllä, ja sille kertyi paljon näytösiltoja vuodessa. Vuosittain ensi-iltaan tuli kaksi uutta operettia, ja onnistuneimpien esityskautta jatkettiin seuraavana vuonna. Wieniläisoperetin keskeiset teokset olivat vielä ohjelmistossa, mutta ne alkoivat antaa tietä ensimmäisen maailmansodan jälkeisille schlaageriopereteille (iskelmä- tai jazzopereteille), joiden tärkein säveltäjä oli Paul Abraham. Teatterin kaksi lavastajaa (Erkki Siitonen ja Ville Hänninen) ”unohtivat” kuitenkin usein operettien historialliset epookit – ja muodistivat ne omaan aikaansa. Siksi näyttämöllä ei nähty paljonkaan jugendin muotokieltä vaan art deco –tyyliä. Operetit olivat Viipurin huvielämän huippua, ja niistä oli helppo siirtyä Seurahuoneen puolelle jatkamaan iltaa tai lähteä Espilään tai nurkan taakse Lehtovaaraan ottamaan lasillinen.