Teatteri, näyttämö ja lavastus
Heini Räsänen
Teatterin matka antiikin ajan Kreikasta Roomaan ja sieltä muualle Eurooppaan
Esityspaikat, näyttämö ja lavastus
Kreikkalaisen kulttuurin vaikutus levisi Välimeren alueen maihin jo ennen ajanlaskun alkua. Teattereita rakennettiin ja kreikkalaisten näytelmien alkuperäistekstejä käännettiin, kopioitiin, muokattiin, käsiteltiin ja sovitettiin kansanviihteeksi sopiviksi. Mutta varsinaisesti antiikin ajan Kreikan kulttuuri levisi muualle Eurooppaan Rooman kautta
Rooman valtakunta (perustettu 753 eaa.) sen ollessa laajimmillaan 116 jaa. siihen kuului, Välimeri ympäristöineen, pohjoisessa se rajautui Germanian metsiin ja lännessä mm. Britannia oli osa sitä.
Rooman henkinen, taiteellinen ja filosofinen vaikutus on ollut kuitenkin paljon valtakunnan ajallista ja paikallista vaikutusta suurempi.
Rooman valtakunta oli loistonsa päivinä laaja. Sen siirtokunnat levisivät paljon kauemmaksi pohjoiseen ja länteen kuin kreikkalaisten aikanaan. Roomalaiset levittivät omia tapojaan ympäri Eurooppaa. Rooman vallan aikana Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan ja Vähään-Aasiaan rakennetuista 125 pysyvästä teatterista oli renessanssin aikana jäljellä enää jäänteitä.
Roomalaisen arkkitehdin, insinöörin ja kirjailijan Vitruviuksen teatteriarkkitehtuuria kuvaava teos "De architectura libri decem" noin vuodelta 25 eaa. on tärkeimpiä kirjallisia teatteria koskevia teoksia, joita antiikin Rooman ajalta on säilynyt. Teos oli vuosisatoja unohduksissa ennen kuin se uudelleen löydettiin 1400-luvun alussa. Vitruviuksen teoksesta renessanssiajan italialaiset arkkitehdit löysivät ajatuksen ja mielikuvan siitä, miltä teatterin tuli näyttää ja miten ne pitäisi rakentaa.
Teatterista kamppailulajeihin
Kreikkalaiset tragediat ja komediat muuttuivat Roomassa esityksiksi, joita kutsuttiin pantomiimiksi ja miimusnäytelmiksi. Niissä tekstillä ei enää ollut paljonkaan merkitystä. Roomalaisia kiinnostivat teatteria enemmän kilpa-ajot, urheilukilpailut, nyrkkeilykilpailut, gladiaattorien kesken käydyt kamppailut ja meritaistelut joiden tärkeimpiä ominaisuuksia olivat näyttävyys ja spektaakkelimaisuus.
Jean-Léon Gérômen gladiaattoritaistelua kuvaava maalaus vuodelta 1872 nimeltään Pollice Verso Nimi on latinaa ja tarkoittaa alaspäin käännetty peukaloa. Gladiaattorien taisteluissa yleisö sai päättää, surmataanko hävinnyt ottelija. Alaspäin osoittava peukalo merkitsi kuolettavaa tuomiota.
Tapahtumia varten suunniteltiin kivirakenteisia sirkuksia, areenoita ja amfiteattereita, joista Roomassa sijaitseva Colosseum on ehkä tutuin esimerkki. Roomalaiset teatterit rakennettiin yleensä tasaiselle maalle, toisin kuin kreikkalaiset, jotka oli rakennettu vuorten rinteille. Ne olivat myös ulkoapäin runsaasti koristeltuja. Teatterirakennusten koko suureni, koska niiden piti vastata urheilulajien ja muiden huvitusten tarpeita. Teatterirakennuksia nykyaikaistettiin jatkuvasti, kunnes ne lopulta ”roomalaistuivat”.
Teatteri Euroopassa 400 – 900 –luvun loppupuolella
Historiallista taustaa eli miten yhteiskunnallinen tilanne vaikutti teatteriin
Järjestäytynyt teatteritoiminta katoaa Euroopasta
Aikakautta 235–275 jaa. nimitetään Rooman valtakunnan hajoamiskaudeksi, jolloin se jakaantui ensin Länsi- ja Itä- Roomaan. Länsi-Rooma kukistui 476 jaa. kun sen viimeinen keisari syrjäytettiin. Itä-Rooma eli Bysantti oli olemassa vuoteen 1453 jaa., kunnes turkkilaiset valtasivat sen. Nämä epävakaat ajat, joita kutsutaan myös kansainvaellusten ajaksi (noin 400-700 jaa.) vaikuttivat kaikkeen kulttuuriin.
Ainakin kolme asiaa vaikutti siihen, että Rooman imperiumin rapauduttua organisoitu teatteritoiminta katosi läntisestä Euroopasta. Ensimmäinen isku teattereita vastaan tuli visigoottien kuninkaalta Alarikilta. Hän oli alun perin ollut roomalaisten liittolainen. Alarikin mielestä roomalaiset olivat kuitenkin pettäneet hänet. Kostoksi hän teki ensin hävitysretken Kreikkaan. Tämän jälkeen hän hyökkäsi miehineen Italiaan vuonna 408 jaa. ja jatkoi tuhoamalla Rooman kaupunkia vuoteen 410 jaa. Roomaan saapumisensa jälkeen Alarik sulki teatterit. Ei ole kuitenkaan varmaa tietoa siitä, miten hyvin tätä lakia noudatettiin ja valvottiin laajan Rooman valtakunnan eri kolkissa.
Toinen teatterin vastainen isku koettiin myöhäisantiikin aikana noin, vuosien 300 – 600 jaa. välillä. Tuolloin elettiin poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vaikeita aikoja. Keisarillinen keskushallinto romahti ja yhteiskunnan perusrakenteet järkkyivät. Tämän ajan merkittävin piirre on kristinuskon leviäminen ja sen aseman vakiintuminen. Samaan aikaan syntyi myös luostarilaitos, joka vuosisatoja järjesti kaiken koulutuksen ja jonka piirissä tutkittiin myös antiikin ajoilta säilynyttä kirjallisuutta. Kun maallisen vallan arvo väheni kirkko alkoi ottaa sen asemaa. Kirkko halusi kieltää näyttelemisen, teatterit, pakanalliset juhlat ja antiikin jumalat ja filosofian.
Kolmas syy teatterin katoamiseen olivat yhteiskunnalliset olosuhteet. Koska epävakaat olot, sodat, ruoan puute, ja sairaudet vallitsivat, ja pelkkä hengissä pysyminen vaati ponnisteluja, ei kulttuurin tekemiseen ja harrastamiseen ollut aikaa ja kiinnostusta. Toimeentulo saatiin pääasiassa maataloudesta ja sen vuoksi vietettiin ainoastaan lisääntymiseen ja elonkorjuuseen liittyvät juhlat. Nämä tärkeimmät juhlat olivat tiukasti sidoksissa vuodenaikoihin, talvi- ja kevätpäivän seisauksiin, sekä kevät- ja syyspäivän tasauksiin, kuten ne olivat olleet klassisen antiikin aikana.