Tyylitelty historiallinen miljöö
Taiteen uusista virtauksista huolimatta 1920- ja 30-luvulla oltiin kiinnostuneita myös historiasta. Historiallista miljöötä ei kuitenkaan ollut enää ajankohtaista kuvata kansatieteellisen realistisesti vaan tyylitellymmin. Tyylittely oli 1920-luvulla usein voimakasta, mutta vuosikymmenen lopulta lähtien suosittiin hillitympää otetta. Käytännössä realismin tavoitteleminen sekä erilaiset tyylittelyn tavat ja asteet elivät rinnakkain. Sama piti paikkansa myös muissa taiteissa.
Teattereiden ohjelmistoissa historiaa edustivat sekä klassikkoteokset että uudet, menneisyyteen sijoittuvat näytelmät. Suomen Kansallisteatterissa esitettiin vuonna 1933 itävaltalais-saksalaisen Ferdinand Brucknerin näytelmää Englannin Elisabet, joka pohjasi historioitsija Lytton Stracheyn kirjaan Elizabeth and Essex: A Tragic History (1928). Kansallisteatterissa lavastuksen suunnitteli Matti Warén.
Warén ei lavastajana pitäytynyt missään tietyssä tyylissä vaan korosti, että kunkin lavastuksen tyyli tuli valita näytelmän luonteen mukaan. Englannin Elisabetia käsiteltiin arvosteluissa sekä psykologisena näytelmänä että aatedraamana. Myös lavastuksessa voi nähdä eri tyylivivahteita.
Warénille oli tyypillistä perehtyä huolellisesti näytelmän kuvaamaan aikakauteen, ja tämä näkyy Englannin Elisabet -lavastusta varten tehdyistä luonnoksista ja muistiinpanoista. Toteutuneessa lavastuksessa erityisesti puvut ja huonekalut edustivat realismipyrkimyksiä. Toisaalta valokuvat osoittavat, että interiöörit olivat osin pelkistetympiä kuin luonnoksissa.
Kolmiulotteisissa, askeettisen monumentaalisissa rakennelmissa vaikuttaa olevan häivähdys Edward Gordon Craigin ja Adolphe Appian lavastusotetta, jota Warén oli esitellyt Kotitaide-lehdessä jo 1910-luvulla. Warénin lavastuksessa erikorkuisilla tasoilla luotiin erilliset näyttämön osat, joilla pystyttiin esittämään näytelmään sisältyvät simultaanikohtaukset. Myös pyörönäyttämö auttoi moderneiksi koetuissa elokuvamaisen nopeissa siirtymissä. Näiden keinojen osalta Warénin lavastusotetta voi pitää funktionalistisena: muoto valittiin funktion perusteella.
