Värikylläinen koristeellisuus
Matti Warén teki Suomen Kansallisteatterin lavastajana pitkän uran, johon mahtui hyvin erityylisiä lavastuksia. Yksi tyypillinen piirre Warénin lavastuksissa oli unen- tai sadunomainen tunnelma. Tämä korostui erityisellä tavalla, kun Warén vuonna 1923 lavasti Franz Grillparzerin runomuotoisen näytelmän Unelma – elämä. Suurin osa tämän 1830-luvulla ensiesitetyn näytelmän tapahtumista sijoittuu suuria haaveita elättelevän talonpoika Rustanin uneen. Kun Rustan herää painajaiseksi kääntyneestä unestaan, hän toteaa onnen löytyvän lähempää.
Unelma – elämä -lavastuksessaan Matti Warén loi runsaan fantasiamaailman. Värikylläisen ja koristeellisen maalauksellisuuden osalta tyylissä voi nähdä samankaltaisuutta Warénin edeltäjän Eero Snellmanin lavastusten ja edelleen Mir Iskusstva -liikkeen kanssa. Kirkkaat värit ja satumaailman koristeellisuus tuovat lisäksi mieleen kuvittajana tunnetun Rudolf Koivun tuotannon. Koivu olikin Warénin läheinen opiskelutoveri Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Warén oli tunnettu vahvojen värien käytöstä myös kuvataiteilijana. Ensimmäisen taidenäyttelynsä jälkeen hän sai jopa kritiikkiä liian räikeistä väreistä.
Warénin Unelma – elämä -lavastus oli varsin vaativa, ja tuotantokustannukset olivat tavanomaista korkeammat. Tämän vuoksi myös pääsylippujen hinnat määriteltiin tavallista kalliimmiksi. Warén laati Unelma – elämä -tuotannon lavastuksista ja puvuista runsaasti luonnoksia eri tekniikoilla, ja luonnoksia oli esillä Näyttämö-lehdessä sekä näyttämötaiteen näyttelyssä vuonna 1924.
