Ekspressionismin sisäinen todellisuus
Ekspressionismi oli modernistinen taidesuuntaus, joka kehittyi 1900-luvun alussa vastareaktiona muun muassa realismille. Teatterin ekspressionismi syntyi Saksassa 1910-luvun lopulla, ja sen piirissä korostettiin yksilön subjektiivista kokemusta sekä taiteilijan työssä että näytelmän fiktiivisessä maailmassa.
Siinä missä realismi pyrki ulkoisen todellisuuden todenmukaiseen kuvaukseen, ekspressionismin tavoitteena oli ilmentää sisäistä, tunteiden ja alitajunnan tuottamaa näkemystä maailmasta. Ekspressionistiset näytelmät olivat usein yhteiskuntakriittisiä, ja niissä käsiteltiin esimerkiksi yksilön ja teollistuneen yhteiskunnan välisiä ristiriitoja. Näytelmän keskushenkilön sisäistä todellisuutta konkretisoitiin tavallisesti myös lavastuksen avulla.
Ekspressionistisissa esityksissä näyttämökuva painottui usein maalauksellisuuteen. Näyttämökuvassa oli vastaavia piirteitä kuin ekspressionistisessa kuvataiteessa: pelkistettyjä ja vääristyneitä muotoja, karikatyyrimäistä tai jopa groteskia tyylittelyä, vahvoja ja keskenään jännitteisiä värejä ja voimakkaita siveltimenvetoja. Muita ekspressionistisille lavastuksille tyypillisiä piirteitä olivat valon ja varjon jyrkät kontrastit sekä ei-esittävät lavasteet kuten verhot. Henkilöhahmot olivat usein tietyn näkökannan henkilöitymiä, joten myös puvustus ja maskeeraus olivat tavallisesti tyyliteltyjä.
Lavastuksen kaksiulotteisesta painotuksesta huolimatta mukana saattoi olla myös kolmiulotteisia elementtejä. Esimerkiksi erilaisia tasoja tai portaita hyödynnettiin näyttävästi koreografioiduissa joukkokohtauksissa.
Suomalaisessa kuvataiteessa ekspressionismi yleistyi 1910-luvulla, mutta maamme näyttämöillä sitä nähtiin suhteellisen myöhään. Tampereen Työväen Teatterin lavastaja Jussi Kari ja ohjaaja Kosti Elo perehtyivät teatterin ekspressionismiin opintomatkallaan Saksassa 1922. Ekspressionismia oli kokeiltu Suomessa jo aiemmin, mutta Tampereen Työväen Teatterista tuli suuntauksen tärkein täkäläinen vaikuttaja.
Jussi Karin ja Kosti Elon vahvimpien ekspressionististen tuotantojen on katsottu ajoittuneen vuoteen 1924, ja suuntauksen piirteet olivat selkeimmillään Karin tuolloisissa lavastuksissa. Vuoden 1926 tienoilla suuntauksen vaikutus väheni koko maan lavastustaiteessa. Myös Jussi Karin pitkän lavastajanuran myöhemmät työt olivat tyyliltään realistisempia ja hillitympiä.
Tutustu tarkemmin Jussi Karin ekspressionistisiin lavastuksiin Tampereen Työväen Teatterissa.
