Hillityn moderni kaupunkikuvaus
Maailmansotien välisenä aikana Suomi oli maatalousvaltainen maa, mutta uudenlainen kaupunkikulttuuri alkoi nousta esille. Sähkövalot, autoilu, lentomatkailu, elokuvat, radiot, puhelimet ja gramofonit yleistyivät. Pohjoismainen klassismi, art deco ja funktionalismi muuttivat kasvavien kaupunkien arkkitehtonista ilmettä. Modernia kaupunkia juhli Tulenkantajat-ryhmittymä, ja kuvataiteilijat maalasivat usein kaupunkinäkymiä sekä Suomesta että ulkomailta. Myös uusista kotimaisista näytelmistä moni sijoittui oman aikansa kaupunkiympäristöön.
Kansan Näyttämöllä Helsingissä esitettiin vuonna 1930 Arvi Kivimaan näytelmää Hohtavat siivet, joka edusti uudenlaista intiimiä draamaa. Sota-aikaa elävät henkilöhahmot kävivät Kivimaan sanoin "sotaa oman minuutensa puhtaudesta". Kivimaa kaipasi intiimille draamalle studionäyttämöä, mutta tällaiseksi Ylioppilastalon sali oli liian suuri. Yrjö Ollilan lavastus koettiin kuitenkin onnistuneeksi.
Lavastuksessa nähtyjen kerrostalointeriöörien ajankohtaista vaikutelmaa loivat metalliset putkihuonekalut, tyylitellyt maalaukset ja cocktail-tarvikkeet. Ikkunoista avautui maalattu näkymä, joka kuvasi modernia, aiempaa pelkistetympää kaupunkiarkkitehtuuria. Lentäjäpäähenkilön vuoksi lavastuksen kuvastossa oli myös lentokonehalli.
Yrjö Ollilan Hohtavat siivet -lavastus edusti 1920-luvun loppupuolelta alkanutta lavastussuuntausta, joka oli huomattavasti realistisempi ja hillitympi kuin esimerkiksi ekspressionismi. Ollilan omassa tuotannossa oli aikaisemmin korostunut puhtaan paletin -kauden kolorismi. Tämä näkyy esimerkiksi Venetsian kauppias -luonnoksissa (1924), joita on kuvituksena tämän verkkonäyttelyn osiossa "Lavastustaiteen murroskausi".
Uudet lavastusnäkemykset voidaan monessa suhteessa rinnastaa uusasialliseen maalaustaiteeseen. Toisin kuin ekspressionismissa, uusasiallisuudessa ei korostettu subjektiivista kokemusta ja tunteita. Suuntausta edustaville maalauksille oli tyypillistä muotojen selkeys ja yksinkertaisuus, hillitty tyylittely, korostetun harkitut sommitelmat, aikaisempaa murretumpi värimaailma, siveltimenvetojen häivyttäminen, sekä plastisuuden ja geometrisuuden korostaminen. Tosin S.O.S.-lavastuksessaan (1929) Yrjö Ollila ulotti geometrisuuden korostamisen kubismiin saakka.
Tämän osion kuvissa on esimerkkejä myös Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä 1930-luvulla nähdyistä kaupunkilaisinteriööreistä, jotka on suunnitellut Matti Warén.
