Suomalaisen teatterin juuret ovat maailman selittämisessä. Rituaalit, juhlat, shamanointi ja eeppinen runous olivat yhteisön huvia ja hyötyä. Keskiaikana kirkollisiin juhlapäiviin kuuluivat pyhimysnäytelmät ja ilveilijät. Turun katedraalikoululaiset harjoittelivat latinaa näyttelemällä ja heille maksettiin laskiaisnäytelmien esittämisestä. Turun Akatemian kevätjuhlissa näyteltiin ruotsiksi, latinaksi ja ainakin kerran myös suomeksi (1650). Teatterikulttuurin varsinaisesta synnystä voidaan puhua vasta 1700-luvulla, jolloin ulkomaiset teatteriseurueet alkoivat kiertää Suomessa säännöllisesti.

Suomen ammattiteatteriperinnettä ovat rakentaneet kansallinen herääminen, teatterin harrastamisen vankka perinne sekä ulkomaisten yhteyksien vaikutus eri aikoina. Teatterihistoriamme täyttyy kertomuksilla perinteestä ja murroksesta, taiteesta ja viihteestä, teatterin voimasta ja lumosta, yleisöstä ja sitä ympäröivästä yhteiskunnasta.

Tällä näyttämöllä esiintyy Suomen teatterihistoria 1700-luvun puolivälistä 2000-luvulle. Kertomus etenee kohtaus kohtaukselta näyttämön valoja pitkin. Merkittävissä rooleissa ovat eri tavoin tärkeät teatterit, ohjaajat ja teatterivaikuttajat sekä aikaansa peilaavat ohjelmistot.

Näytös voi alkaa!