1960-luvulla keskityttiin muodon sijasta sisältöön ja sanomaan. Teatteriammatteihin kouluttautuvat suurten ikäluokkien nuoret pitivät teatterin tärkeimpänä tehtävänä yhteiskunnallista vaikuttamista. Näyttämöillä nähtiin kohahduttavia yhteiskunnallisia julistuksia.

Sukupolven avainnäytelmäksi muodostui Ylioppilasteatterin Lapualaisooppera (1966), jossa aiheena olivat suomalaisen oikeistoradikalismin väkivaltaisuudet. Samalla se oli kannanotto rauhanomaisen työväenliikkeen arvomaailman puolesta. Kansakunnan menneisyys nousi näyttämöille.

Kansanteatteriperinne näkyi monella tavalla yhteiskuntaan keskittyneellä vuosikymmenellä. Piikikkäät poliittiset kabareet käyttivät kansanteatterin keinoja hyväkseen.

Suurta yleisöä vetivät kansannäytelmät ja musikaalit, vaikka ne populaariteatterin edustajina eivät nauttineet samanlaista arvostusta kuin poliittinen teatteri.

Teatterikentän uudistuminen oli osa laajempaa yhteiskunnallista murrosta. Sosiaalinen ja alueellinen tasa-arvo tulivat teatteripolitiikan kulmakiviksi.

Ylioppilasteatteri       Menneisyys näyttämöille