Vuonna 1926 perustetun Ylioppilasteatterin esityksissä alkoi näkyä omaperäinen avantgardistinen linja Jaakko Pakkasvirran kaudella 1950-luvun lopulla.

1960-luvulla Ylioppilasteatterista tuli pääkaupungin yhteiskunnallisesti aktivoituneen nuorison foorumi. Monitaiteellisten ja happening-pohjaisten esitysten ja runollis-kirjallisten pyrkimysten ohi alkoi nousta poliittista vaikuttamishalua ja yhteiskuntakritiikkiä painottava suuntaus. YT:läiset olivat tuolloin myös pääosaltaan teatterialan ammatteihin opiskelevia nuoria. Tämä selittää voimakkaan tietoisuuden teatterin tekemisen päämääristä ja sen, että ”aina tehtiin täysillä”.

Vuoden 1968 jälkeen teatterikoululaisten panos väheni, mutta YT:n rooli parhaiden nuorten rekrytoijana ja tulevien teatterikoululaisten ”harjoittelupaikkana” säilyi. 1990-luvulla Ylioppilasteatteri oli jälleen haastamassa suurten teattereiden toimintaa muiden teatteriryhmien rinnalla.