Aikaisempia tyylikokeiluja vahvemmin vaikuttanut ekspressionismi saapui Suomeen 1920-luvulla. Silloin suomalaiset kulttuurivaikuttajat ja teatterintekijät tekivät opintomatkoja Eurooppaan. Saksassa 1910-luvulla alkunsa saanut tyylisuuntaus perustui ensimmäisen maailmansodan synnyttämään ahdistukseen, kokemuksen subjektiivisuuteen, sodanvastaisuuteen ja inhimillisen kärsimyksen tunnistamiseen.

Työväen teatterit esittivät innokkaasti ekspressionistisia näytelmiä. Niiden yhteiskunnallisuus, joskin maltillinen, ja voimakas tunnelataus tekivät aikalaisiin vaikutuksen. Varsinkin Tollerin Hinkemann levisi laajalti työväenteattereiden ohjelmistoihin.

Tampereen Työväen Teatterin Kosti Elo teki ekspressionismia tunnetuksi ohjaustöillään, kuten myös Kansan Näyttämön Mia Backman. Kotimaisista näytelmäkirjailijoista ekspressionismia lähenteleviä draamoja kirjoitti mm. Lauri Haarla ja Hagar Olsson.

Ekspressionismin pysyvimmät vaikutukset suomalaiseen teatteriin olivat lavastus- ja ohjaustaiteen merkityksen korostumisessa sekä näyttämöilmaisua uudistavissa kokeiluissa.