Viipuri oli yksi Suomen suurkaupungeista. Siellä oli aina ollut voimakas suomen kielen harrastus, vaikka kaupungissa puhuttiin paljon ruotsia, venäjää ja saksaa. Vuonna 1899 siellä aloitti Suomalainen Maaseututeatteri, jonka juuret ovat Aurora ja August Aspegrénin 1887 aloittamassa Suomen Kansanteatterissa.

Teatterista tuli Viipurin Näyttämö, joka selviytyi taidetta rakastavan kauppaneuvos Juho Lallukan taloudellisen tuen ansiosta. Toinen vahva teatteri oli Viipurin Työväen Teatteri, joka yhdistyi Viipurin Näyttämön kanssa 1933 Viipurin Kaupunginteatteriksi, jonka toiminta lakkasi 1945.

Teatterikaupunkina Viipuri oli yksi maan johtavista, erityisesti musiikkiteatterin saralla. Eläytyvä ja leikkimielinen yleisö oli karjalaisen välitöntä ja nopeaa siirtymään naurusta kyyneliin. Se rakasti hauskuttajiaan, kaikki näyttelijät ja johtajat muistavatkin Viipurin aikojansa lämmöllä. Sotien jälkeen taitavat näyttelijät sijoittuivat maan muihin teattereihin.