1980-luvun teatterissa keskiöön nousivat yksilö ja identiteetit. Sukupuolisuutta, homoseksuaalisuutta ja ruumiillisuutta käsiteltiin aikaisempaa avoimemmin näyttämöllä.

Fyysinen näyttelemistapa näkyi monissa 1980-luvun esityksissä. Näyttämöillä nähtiin paljon miehistä uhoa ja ahdistusta. Tärkeitä tekijöitä olivat varsinkin Jouko Turkka, mutta myös Jussi Parviainen, joka näytelmätuotannossaan kuvasi maskuliinisuuteen kohdistuvia odotuksia. Fyysisyys ja maskuliinisuus korostuivat, osittain naisnäyttelijöiden ja -roolien kustannuksella, joiden osaksi usein jäi miehisen halun kohteena oleminen.

Maskuliinisen kulttuurin paluun vastapainoksi naiset ottivat tilaa teatterikentällä. 1980-luvun vahvoissa esityksissä naiseus ja naisnäkökulma olivat jossain määrin yhteinen teema. Feministisyys teatterissa on merkinnyt myös kieltäytymistä miehisten mallien jäljittelystä.

Ritva Siikala kokosi 1980-luvulla Raivoisat Ruusut –nimisen teatteriryhmän. Lähtökohtana oli jaettu kokemus naisten liian vähäisistä ja kapea-alaisista rooleista teattereissa.

Vahvojen esitysten ohjaajat