Euroopassa pieniä huoneteattereita perustettiin jo 1900-luvun alussa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ilmestyivät pienteatterit Suomen teatterikentälle vasta 1950-luvulla. Uusi ohjelmisto tarvitsi intiimejä teatteritiloja.

Pienet teatterit seurasivat valppaasti uusinta draamaa, vaikka viihdeohjelmistoonkin oli nojauduttava talouden pelastamiseksi. Helsingissä toimi originellin monilahjakkuuden Mauno Mannisen 1951 perustama Intimiteatteri. Intimin ohjelmistoon otettiin harvinaisia kotimaisia ja ulkomaisia klassikkoja ja niiden epäsovinnaisia tulkintoja. Teatterissa näytteli sen alkuaikoina mm. Emmi Jurkka, joka 1954 perusti Teatteri Jurkan. Muita helsinkiläisiä pienteattereita olivat ruotsinkielinen Kammarteatern ja kaksikielinen Lilla Teatern.

Myös suuriin teatteritaloihin perustetut pienet näyttämöt ovat toimineet uuden draaman välittäjinä. Kansallisteatterin Pieni näyttämö vihittiin käyttöön jo 1954. Pienet teatteritilat helpottivat ohjelmiston suunnittelua ja vähensivät uutuusnäytelmien tuomaa taloudellista riskiä.

Lilla Teatern