Ohjaajana aloittanut Vivica Bandler osti 1955 pienen yksityisen Lilla Teaternin ja loi sille oman, rohkean ilmeensä. Bandlerin johtovuosiin 1955–67 sisältyi paljon ulkomaisia kontakteja, tuoretta draamaa ja irtonaisella huumorilla tehtyä komediaa. Syksyisin tehtiin taiteellisesti kunnianhimoisia esityksiä ja keväisin pelastettiin teatterin talous esittämällä revyytä. Suomenruotsalainen revyytraditio kukoisti Lillanissa ja 1960-luvulla teatteri kunnostautui poliittisen revyyn saralla.

Lillanin identiteettiin kuuluivat myös kotimaisuus ja kielirajojen rikkominen. Kaksi näytäntökautta rakennettiin kokonaan kotimaisen ohjelmiston varaan. Suomenkielisten esitysten lisäksi näyttämöltä kuultiin suomenruotsalaisen näyttämökielen sijasta murteellisempaa puhekieltä.

Lillan on ollut vahvojen yksilöiden teatteri. Bandlerin jälkeen teatterin on omistanut Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson, heidän jälkeensä Asko Sarkola. Kaisa Korhosen johtajakaudella 1981-83 nähtiin hyvin ajateltuja ja hienosti näyteltyjä klassikkotulkintoja.