Talvisota oli katkaissut teattereiden toiminnan, mutta jatkosodan aikana teatterit pyrkivät toimimaan normaalisti. Vaikeuksilta ei vältytty, sillä miesnäyttelijöistä oli pulaa ja pommitukset keskeyttivät esityksiä sekä tuhosivat teatteritaloja. Sota-ajan yleisö kaipasi unohdusta, mielialan kohennusta ja viihdytystä, mutta myös yhteishenkeä vahvistavia esityksiä.

Jatkosodan aikana Suomeen rakennettiin ainutlaatuinen rintamateattereiden verkko. Äänislinnassa (Petroskoissa), Karhumäessä, Rukajärvellä, Kannaksella ja Aunuksessa toimi kiinteä teatteri, Aunuksessa lisäksi ruotsinkielinen Frontteatern. Nämä valtiolliset rintamateatterit esittivät kansallishenkisen ohjelmiston lisäksi paljon viihdekappaleita. Ammattilaisista ja harrastajista koostuvissa seurueissa jotkut suorittivat samalla asepalvelusta ja kävivät oman ”teatterikoulunsa”.

Sotateattereiden lisäksi myös kiinteät teatterit sekä erilaiset näyttelijöistä kootut viihdytyskiertueet esiintyivät rintamalla. Etulinjavierailut olivat hengenvaarallisia. Vaikka pyrittiin esiintymään tarpeeksi kaukana etulinjoista, ei yllättäviltä pommituksilta säästytty. Kokemukset yhdistivät aseveli- ja lottasukupolven teatterilaisia ja yleisöä.