1970-luvun teatteriryhmien työtä jatkoi seuraava teatteriryhmien aalto. 1980—90–luvuilla perustettiin lukuisia teatteriryhmiä, joissa eli halu tehdä omannäköistä teatteria laitosteattereiden ulkopuolella.

Ensimmäiseksi ehti Viirus-teatteri 1986. Sen perustivat ruotsinkieliset vastavalmistuneet teatterintekijät, jotka turhautuivat vaihtoehtojensa vähäisyyteen. Viirus on esittänyt rohkeita klassikkotulkintoja sekä modernia draamaa houkutellen myös suomenkielistä yleisöä. Antti ja Leo Raivio perustivat 1991 Q-teatterin, jossa on nähty kotimaisia kantaesityksiä, klassikoita ja romaanisovituksia. Ensimmäiseksi esitetystä Skavabölen pojat –näytelmästä tuli koskettava sukupolven kokemus. Kristian Smedsin 1996 perustamassa Teatteri Takomossa on tehty sekä vaikuttavia klassikkotulkintoja sekä nyky-yhteiskunnasta kertovia esityksiä.

Teatterikenttää ovat 1990-luvulta lähtien rikastuttaneet myös lukuisat vapaat ryhmät ja yksittäiset taiteilijat. Nämä Lainsuojattomat, valtion taloudellisen avustuksen takaavan teatterilain ulkopuolelle jääneet, tuottavat taloudellisesta ahdingostaan huolimatta monimuotoista ja erikoistunutta esitystoimintaa.