Vuonna 1907 perustettu Kansan Näyttämö erottui joukosta 1920-luvun jakautuneella teatterikentällä. Se oli työväestölle suunnattu ammattimainen kansanteatteri, joka profiloitui operettien esittäjänä, mutta niitti mainetta myös kokeilevana näyttämönä. Näyttelijäkunta koostui aikansa parhaimmistosta.

Kansan Näyttämö vakiinnutti asemansa pääkaupungin vireänä ja ennakkoluulottomana näyttämönä Mia Backmanin johdossa 1914—17 sekä 1922—33. Tämä sekä ruotsin- että suomenkielisellä kentällä toiminut räiskyvä teatteripersoona oli ollut näyttelijänä Turussa ja Viipurissa ennen kuin hänestä tuli ohjaaja ja teatterinjohtaja. Johtajan kansainvälisten suhteiden avulla teatteri seurasi tiiviisti Manner-Euroopan taide-elämää.

Vanhalla ylioppilastalolla toiminut Kansan Näyttämö yhdistyi 1934 Koiton Näyttämön kanssa muodostaen Helsingin Kansanteatterin, joka eli 1930-luvulla loistoaikaansa. Sotien jälkeen Kansanteatteri yhdistyi Vallilassa toimineen Helsingin Työväenteatterin kanssa, mikä puolestaan johti Helsingin Kaupunginteatterin syntyyn 1965.