Sotienvälinen aika oli operetin kulta-aikaa. Teattereiden suursatsauksina ne vaativat loisteliaan lavastuksen ja puvustuksen lisäksi orkesterin sekä laulu- ja tanssitaitoisia näyttelijöitä. Ulkomaiset operetit kiersivät ympäri maan teattereita ja niitä uusittiin jatkuvasti. Musikaali korvasi 1960-luvulta lähtien operetin osan ohjelmistojen yleisömagneettina.

Franz Lehárin wieniläisoperetti Iloinen leski oli näyttämöiden kestosuosikkeja vuosisadan alusta 1960-luvulle. Tänä aikana yleisilme ja vakioratkaisut ovat vähitellen muuttuneet. Vanhimmat kuvat ovat ajalta, jolloin Iloinen leski oli ”nykyaikaa”. Kun uusasiallisuus voitti arkimaailmassa, painottui opereteissa enemmän nostalginen näkökulma ja itseisarvoisen hieno ja kimalteleva ylöspano.