Uusi musiikkiteatterin muoto, musikaali, saapui Suomeen 1950-luvun lopulla. Se on korvannut suosiossa ennen toista maailmansotaa kukoistaneen operetin. Svenska Teatern oli alussa pohjoismaisten suhteidensa ja musiikkiteatteriperinteensä ansiosta kärjessä.

Suomessa amerikkalaisen musikaalin kulta-aika oli 1960-luvulla. Ensimmäisiä yleisösuosikkeja olivat mm. Annie Mestariampuja ja My Fair Lady. Myös West Side Story ja Viulunsoittaja katolla murskasivat teattereiden katsojaennätyksiä ympäri maata.

Musikaalien myötä tanssitaiteen merkitys kasvoi, sillä tarvittiin paljon osaavia tanssijoita ja koreografeja, jotka usein vastasivat myös ohjauksesta. Suuret teatterit alkoivat myös palkata musikaalituotantoa varten omia kapellimestareita, koreografeja ja tanssiryhmiä, joista kehittyi myöhemmin tanssiteattereita.

Musikaalia on operetin tavoin pidetty katsojia turruttavana viihteenä, vaikka ne ovat tuoneet lipputuloja ja yleisöä teattereille. Viime vuosikymmeninä musikaaleista on tullut suurten näyttämöiden suursatsauksia.