Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos näkyi teatterissa erityisesti 1970-luvulla, kun teatterit pyrkivät käsittelemään ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita.

Suuntauksen aloitti Jouko Puhakan Hyvästi Mansikki Joensuussa 1969. Näytelmässä pientilallinen joutuu myymään karjansa ja muuttamaan kaupunkiin. Tukholman vierailullaan esitys herätti suuria tunteita yleisössä, joka koostui juuri siitä väestöstä, joka lähtiessään Ruotsiin oli joutunut jättämään kotinsa taakseen.

Usein kuvattiin kaupunkiin muuttaneiden vaikeuksia sopeutua, tuttujen puuttumista ja koti-ikävää. Toisaalta kuvattiin myös alkuperäisten elämäntapojen törmäystä viranomaisten kanssa. Maaseutukuvauksissa painottui myös pyrkimys kannustaa ja rohkaista elämistä maalla, edistää sukupolvenvaihdoksia ja uusia elinkeinoja.