Suomalaisen Teatterin ohjelmisto rakentui kotimaisen näytelmäkirjallisuuden, ulkomaisten klassikoiden sekä ajankohtaisen draaman varaan. Pienillä musiikkikomedioilla ja hupailuilla houkuteltiin ihmisiä ensimmäisten teatterikokemusten ääreen. 1880-luvulla Henrik Ibsenin realistiset näytelmät saapuivat ohjelmistoon ja 1890-luvulle tultaessa lisääntyi kansallisromanttisten historianäytelmien suosio.

Kaarlo Bergbomin ohjaustyylissä yhdistyivät historian harrastus, realismi ja voimakas tunneilmaisu. Teatterinjohtajan asemassa hän teki merkittävän työn myös suomalaisen näytelmäkirjallisuuden edistäjänä. Yhteistyö Minna Canthin ja Gustaf von Numersin kanssa tuotti Suomalaiselle Teatterille monta kantaesitystä.

Ulkomaisia klassikoita esittämällä teatteri vahvisti asemaansa suomalaisena sivistyslaitoksena. Shakespeare-esitysten sarja nosti Suomalaisen Teatterin "teatteriksi eurooppalaisten teattereiden joukkoon".

Näyttämöllä puhuttiin suomea, mutta työkieli oli ruotsi. Useat näyttelijät olivat äidinkieleltään ruotsinkielisiä ja puhuivat suomea murtaen, mikä aikaa myöten haittasi. Suomenkielinen Ida Aalberg täytti ensimmäisen kansallisen idolin paikan karismaattisilla ja näyttävillä rooleillaan.